Suomea sitovan YK:n vammaisyleissopimuksen mukaan vammaisella henkilöllä tulee olla oikeus opetukseen varmistamalla inklusiivinen koulutusjärjestelmä kaikilla koulutusasteilla ja koko koulutusympäristössä. Tämä tarkoittaa, että tarvittaessa koulua pitää muuttaa – ei lapsia.
Opetuksen järjestäjällä on artiklan mukaisesti myös velvollisuus huolehtia vammaisen oppilaan yksilöllisten tarpeiden tunnistamisesta ja heille niiden vuoksi tehtävistä kohtuullisista mukautuksista tai tukitoimista. Kyse on siitä, että koulutusjärjestelmän tulee vastata yksilöllisiin tarpeisiin sen sijaan, että oppilaiden odotettaisiin sopeutuvan järjestelmään.
Koulutusjärjestelmän tulee vastata yksilöllisiin tarpeisiin
YK:n vammaisten oikeuksien komitea antoi Suomelle suosituksia elokuussa 2025, kun se käsitteli Suomen ensimmäistä raporttia vammaisyleissopimuksen toimeenpanosta. Komitea suositteli muuntamaan Suomen koulutusjärjestelmän kokonaisuudessaan osallistavaksi, parantamaan vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa koulutusta oppimisympäristöissä sekä tarkastelemaan korkeakoulujen valintamenettelyjä.
Viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä tavaroiden ja palvelujen tarjoajan on tehtävä lain mukaan kohtuullisia mukautuksia vammaiselle henkilölle. Mukautuksilla turvataan vammaisen ihmisen yhdenvertaisuutta yksittäisissä tilanteissa. Kohtuullisten mukautusten epääminen on yhdenvertaisuuslain mukaan syrjintää. Kohtuullisia mukautuksia arvioitaessa lähtökohdaksi on otettava ensisijaisesti vammaisen henkilön omat tarpeet.
Kohtuullisten mukautusten epääminen on yhdenvertaisuuslain mukaan syrjintää.
Varhaiskasvatuksen toimipaikkojen ja oppilaitosten tilojen on oltava esteettömät, mutta sen lisäksi tulee tehdä yksilöllisiä järjestelyitä, joita vammaisten henkilöiden oppiminen ja opiskelu vaatii. Nämä ovat nimensä mukaan kohtuullisia.
Mitä kohtuulliset mukautukset tarkoittavat?
Kohtuulliset mukautukset eivät ole isoja juttuja, päinvastoin. Esimerkiksi päiväkodissa järjestetään sopiva hiljentymistila sitä tarvitsevalle lapselle, kun sen katsotaan olevan lapsen edun mukaista. Luokkaretkiä ei tehdä esteellisiin kohteisiin ja liikuntarajoitteista oppilasta ei laiteta toisen kerroksen luokkahuoneeseen.
Kohtuulliset mukautukset tasoittavat järjestelmästä johtuvia eroja lasten välillä. Ne mahdollistavat kaikkien sujuvamman koulunkäynnin.
Tärkeimmät periaatteet
- Yhdenvertaisuus: Jokaisella oppilaalla on oikeus tulla kuulluksi ja kohdatuksi tasavertaisesti.
- Osallisuus: Tavoitteena on, että kaikki oppilaat kuuluvat samaan yhteisöön ja voivat osallistua täysipainoisesti.
- Lähikouluperiaate: Oppilaat käyvät omaa lähiopetustaan, ja kouluun taataan riittävät resurssit tukea kaikkien oppilaiden tarpeita.
- Yhteinen toimintakulttuuri: Inkluusio on kokonaisvaltainen muutos, joka edellyttää positiivista asennetta moninaisuutta kohtaan ja yhteistyötä oppilaiden, henkilökunnan ja huoltajien välillä.
- Tukitoimet: Oppimista tuetaan monipuolisilla ja joustavilla tukitoimilla, jotka integroidaan tavalliseen opetukseen.
Lainsäädäntö ja vammaisille ihmisille kuuluvat oikeudet ovat Suomessa muodollisesti hyvät, mutta oikeuksiin pääsyssä on ongelmia. Yhdenvertaisuusvaltuutetun työssä nousee esille esimerkiksi vammaispalveluihin, esteettömyyteen ja saavutettavuuteen sekä palveluiden saamiseen liittyviä ongelmia. Yksi keskeinen tekijä vammaisten henkilöiden kohtaamien ongelmien taustalla ovat negatiiviset asenteet ja tiedonpuute. (Lähde: Yhdenvertaisuusvaltuutetun verkkosivut)
Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjiä
Yhdenvertaisuuslaki asettaa koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjille kahdenlaisia velvoitteita:
Ensinnäkin syrjinnän kielto koskee myös koulutusta ja varhaiskasvatusta. Koulutuksessa ja varhaiskasvatuksessa on huolehdittava siitä, ettei koulutuksen järjestäjän tai oppilaitosten tai varhaiskasvatuksen järjestäjän ja palveluntuottajan toiminta ole millään tavalla syrjivää.
Tämä vaatii koulutuksen ja varhaiskasvatuksen käytäntöjen tarkastelua erilaisten lasten, oppilaiden ja opiskelijoiden näkökulmasta – jotta jokaisella olisi yhdenvertainen mahdollisuus kasvaa, oppia ja osoittaa oppimaansa.
Toiseksi koulutuksen ja varhaiskasvatukseen järjestäjillä on velvollisuus edistää yhdenvertaisuuden toteutumista. Tämä vaatii yhdenvertaisuustilanteen arviointia, suunnitelmallisia toimia havaittujen ongelmien korjaamiseksi ja seurantaa toimenpiteiden vaikutuksista.
