Määräaikaisuudelle on oltava perusteet
Määräaikaiselle virkasuhteelle tulee aina olla laissa säädetty peruste. Määräaikaisuuden peruste tulee kirjata myös viranhoitomääräykseen.
Jos virkasuhteessa ei ole perusteita määräaikaisuudelle, se on laiton.
Määräaikaisuutta arvioitava aina tapauskohtaisesti
Lainsäädäntö ei määritä, monenko peräkkäisen määräaikaisen palvelussuhteen ketju on sallittua: määräaikaisen virkasuhteen käyttöä on siis aina arvioitava tapauskohtaisesti. Ensimmäinenkin määräaikainen virkasuhde voi näin olla laiton, jos kyseessä on pysyvä tai pysyväisluonteinen työ.
Määräaikaisella viranhaltijalla on oikeus pyytää työnantajalta perusteltu vastaus siihen, onko palvelussuhteen kestoa mahdollista pidentää. Vastaus on annettava kirjallisesti kuukauden kuluessa.
Jos määräaikaisuudelle on lailliset perusteet, työnantaja voi yleensä melko vapaasti päättää määräaikaisen palvelussuhteen pituudesta. Työnantajalla ei myöskään ole lähtökohtaisesti velvollisuutta tarjota uutta työtä laillisen määräaikaisuuden päätyttyä.
Perusteita määräaikaisuudelle:
- Sijaisuus
- Kelpoisuuden puuttuminen
- Aito tarve määräaikaisuudelle, esimerkiksi projekti tai tietty opetuskokonaisuus
- Valmisteilla oleva organisaatiomuutos
- Taloudellinen epävarmuus
- Harjoittelu
- Oma pyyntö.
Seuraamukset laittomasta määräaikaisuudesta
Virkasuhde, jonka määräaikaisuudelle ei ole perusteita, on laiton. Tällainen virkasuhde päättyy ilman irtisanomista määräajan lopussa.
Työnantaja voidaan velvoittaa maksamaan 6–24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus perusteettomasta määräaikaiseen virkasuhteeseen ottamisesta/useista peräkkäisistä perusteettomista määräaikaisiin virkasuhteisiin ottamisista.
Korvausvaatimus tehdään hallinto-oikeuteen, ja se on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa määräaikaisen virkasuhteen päättymisestä.