OAJ lausui hallituksen esitysluonnoksesta liittyen palkka-avoimuusdirektiivin täytäntöönpanoon. Esityksen tavoite on kannatettava, mutta kaipaa monilta osin täsmentämistä.
Kiinnitimme erityisesti huomiota siihen, ettei samanarvoisen työn tunnistaminen saa menetelmänä johtaa siihen, että kelpoisille ja ei-kelpoisille viranhaltijoille/työntekijöille tulisi maksaa saman verran palkkaa. Kelpoiselle henkilölle tulee jatkossakin voida maksaa enemmän kuin ei-kelpoiselle.
Lisäksi haluamme nostaa esille sen, että työehtosopimusrajat ylittävä palkkavertailu ei saa pykälän myötä tulla mahdolliseksi siten, että pätevyys ja siihen tiiviisti kytkeytyvä kelpoisuus vaarantuisivat.
Velvollisuus raportoida palkkaeroista koetaan myönteisenä
Pidämme lähtökohtaisesti myönteisenä, että hallituksen esitysluonnoksessa säädetään työnantajille velvollisuus raportoida nais- ja miespuolisten työntekijöiden välisistä palkkaeroista sekä palkkauksen rakennetta kuvaavista tunnusluvuista palkka-avoimuusdirektiivin edellyttämällä tavalla. On tärkeää, että direktiivin mukaiset aikataulut ja raportointijaksot ilmenevät kokonaisuudesta yksiselitteisesti ja ovat sekä työnantajien että valvonnan näkökulmasta selkeitä ja ennakoitavia.
Pidämme kuitenkin ongelmallisena, että yhteisen palkka-arviointivelvoitteen syntyminen on varsin korkealla. Lisäksi palkkauksen läpinäkyvyyttä koskeva pykälä jättää liikaa tulkinnanvaraa sen suhteen, missä vaiheessa työhönottoa työnantaja on annettava pykälän edellyttämät tiedot.
Pidämme tärkeänä, että työntekijöitä ei saa estää ilmoittamasta omaa palkkaansa samapalkkaisuuden periaatteen toteuttamiseksi ja että palkkaa koskevia salassapitoehtoja koskevat rajoitukset säädetään mitättömiksi. Todistustaakkaa koskeva pykälä on OAJ:n näkemyksen mukaan sanamuodoltaan liian tulkinnanvarainen ja vaatii näin ollen täsmentämistä.
Yhteinen kanneaika syrjintätilanteissa loisi oikeusvarmuutta
OAJ:n näkemyksen mukaan yhteinen kolmen vuoden kanneaika kaikissa tasa-arvolain mukaisissa syrjintätilanteissa selkeyttäisi sääntelyä ja loisi oikeusvarmuutta. Mikäli tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, on kahden vuoden kanneajan ulottaminen myös työhönottoon näkemyksemme mukaan tarpeellinen muutos nykylainsäädäntöön.
Pidämme tärkeänä, että tasa-arvovaltuutetun ohella myös työmarkkinakeskusjärjestöille annettaisiin lainsäädännössä mahdollisuus saattaa työelämän syrjintää koskevia asioita uusien säännösten osalta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi.
