Kaikille yhteinen ja yhdenvertainen peruskoulu on ajatuksena hieno ja kannatettava. Suomessa pyritään siihen, että tämä ajatus myös toteutuu. Valitettavasti tavoitteen tiellä on vielä esteitä. OAJ:n erityisasiantuntija Sari Jokinen listaa blogikirjoituksessaan viisi asiaa, jotka inkluusion toteutumiseksi tarvitaan.
Inkluusion toteuttamisesta perusopetuksessa on viime vuosina keskusteltu paljon julkisuudessa. Ajatus kaikille yhteisestä ja yhdenvertaiset mahdollisuudet tarjoavasta koulusta on ajatuksena kannatettava.
Tämän toteutuminen edellyttää kuitenkin rakenteellisia muutoksia niin peruskoulujärjestelmäämme kuin yleiseen asenneympäristöönkin – sekä lisää rahaa.
Oppilaan oikeus kuulua ryhmään ja tuntea itsensä arvokkaaksi yksilöksi omana itsenään toteutuu varmimmin, jos lähellä on opettaja, jolla on aikaa ja osaamista kohdata hänet ja jos oppilas saa häneltä oikea-aikaista ja oikeanlaista tukea heti, kun sille on tarvetta.
1. Pienemmät ryhmät
Inkluusion vastustaminen ja negatiiviset uutiset inkluusion toimimattomuudesta perustuvat suurelta osin siihen, että inkluusiota on yritetty toteuttaa väärin. Kaikki erilaisia tuen tarpeita omaavat oppilaat on siis siirretty samoihin suuriin ryhmiin ilman, että ryhmiin oltaisiin samaan aikaan siirretty tuen resursseja tai edes pienennetty ryhmiä. Tältä pohjalta on vaikeaa saada aikaan toimivaa inkluusiota.
Toimivan inkluusion tavoitteleminen tarkoittaa sen tosiasian tunnustamista, että kaikki eivät pärjää isossa ryhmässä. Jos kaikki opiskeluryhmät tehtäisiin inklusiivisuuden periaatteita tavoitellen, tarvittaisiin nykyistä pienempiä ryhmiä ja enemmän opettajien välistä yhteistyötä.
Toimivan inkluusion tavoitteleminen tarkoittaa sen tosiasian tunnustamista, että kaikki eivät pärjää isossa ryhmässä.
2. Työkaluja täydennyskoulutuksesta
Kaikki opettajat ja muut kasvatusalan ammattilaiset eivät ole saaneet koulutusta erilaisten oppilaiden ja tuen tarpeiden kohtaamiseen. Opettajille tarvitaankin lisää täydennyskoulutusta ja työaikaa oman osaamisen kehittämiseen.
Kaikkien opettajien ei tarvitse olla erityisopettajia, mutta täydennyskoulutusta ja sen tuomia valmiuksia erilaisuuden kohtaamiseen ja vuorovaikutustaitojen vahvistamiseen tarvitaan kipeästi.
3. Tukea omasta työyhteisöstä
Jokainen opettaja haluaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja oppilaiden parasta ajatellen. Työkuorma on kuitenkin viime vuosina kasvanut valtavasti, ja liian moni väsyy riittämättömyyden tunteiden alla.
Yhteisopettajuuden tuoma kollegiaalinen tuki jokapäiväisessä työssä esimerkiksi luokanopettajien ja erityisopettajien välillä voisi olla yksi tapa edistää myös inkluusion toteutumista peruskouluissa.
4. Aikaa olla läsnä
Yksi asia on selvä: koulutuksen resurssit eivät nykyisellään riitä inkluusion toteuttamiseksi. OAJ:n selvityksen mukaan vain 3 prosenttia opettajista ja rehtoreista ilmoittaa, että resurssit riittävät oppilaan lakisääteisen oppimisen tuen toteutumiseen.
Lisäämällä perusopetuksen rahoitusta parannettaisiin opettajien jaksamista työssään ja sitä kautta innokkuutta kehittää työtään. Vaikka rakenteita kuinka muutettaisiin, nykyisillä resursseilla ei saada toivottua lopputulosta.
Vaikka rakenteita kuinka muutettaisiin, nykyisillä resursseilla ei saada toivottua lopputulosta.
Yhteiskunnan inklusiivisuuden lisäämiseksi on jo hyviä ja toimivia keinoja. Näitä käytäntöjä pitää saada levitettyä laajemmalle.
Koko ajan on kuitenkin muistettava, että hyvä vuorovaikutus vaatii opettajalta läsnäoloa ja kohtaamista, eikä tämä voi toteutua liian vähillä resursseilla.
5. Asennemuutosta ja tekoja
Koulussa ja luokassa me opettajat olemme avainasemassa luomassa sellaista asenneympäristöä, jossa jokainen oppilas kohdataan omine vahvuuksineen ja haasteineen. Ympäristöä, jossa jokaisella on tärkeä osansa ryhmän jäsenenä.
Mutta myös päättäjien asenneympäristössä pitää tapahtua muutoksia, jotta inkluusion toteutuminen on mahdollista.
Asennemuutoksen pitää johtaa havahtumiseen ja tekoihin: kaikille yhteinen ja yhdenvertaiset mahdollisuudet tarjoava koulu on todellisuutta vasta, kun siihen satsataan riittävästi rahaa.
Sen jälkeen voidaan alkaa odottaa muutoksia kentällä.
Sari Jokinen
OAJ:n erityisasiantuntija
