Yliopistoissa opettajien kokonaistyöaikaan tuntuu valuvan jatkuvasti uusia tehtäviä ilman, että vanhoista jätettäisiin mitään pois. Työtä tehdään kuitenkin vain sille varatulla ajalla, ja siitä ei pidä tuntea huonoa omatuntoa, OAJ:n työhyvinvointityöryhmän jäsen Kristina Lindgren kirjoittaa.
Yliopistossa opettavien vuosittainen kokonaistyöaika on 1624 tuntia. Näin tunnit jakautuvat:
- Kontaktiopetuksen katoksi on määritelty 396 tai 455 tuntia.
- Muusta ajasta noin 100 tuntia on varattu yksiköiden säännöllisille palavereille ja vastaaville kaikille yhteisille hallintotehtäville.
- Muu työaika kuluu opetuksen valmisteluun, kurssihallintoon, tenttien ja muiden töiden tarkastamiseen sekä muuhun opetuksen oheistoimintaan.
Tällä laskurilla aika riittää varsin hyvin – paitsi tietysti silloin, jos täytyy lisäksi valmistella yhtä tai useampaa uutta opintojaksoa. Tai jos sattuu kuulumaan niihin, joille jollakin perusteella on määritelty kontaktiopetusmääräksi jopa yli 600 tuntia. Heidän onkin tosin syytä kääntyä suoraan luottamusmiehen puoleen.
”Muu työaika” paisuu paisumistaan
Kokonaistyöaika on siitä erikoinen järjestelmä, että siinä missä kontaktiopetustunnit harvoin joustavat katosta alaspäin, ”muuhun työaikaan” voidaan vuosittain lisätä aina uusia tehtäviä, vaikka mitään ei oteta pois.
Oman työn ohessa muutetaan paperitenttejä sähköisiksi tai siirretään sähköisiä tenttejä järjestelmästä toiseen. Se ei välttämättä ole tehokkainta työajan käyttöä, sillä sujuva tietokonejärjestelmissä sukkulointi ei kuulu kaikkien opettajien vahvuuksiin.
Oman työn ohessa muutetaan paperitenttejä sähköisiksi tai siirretään sähköisiä tenttejä järjestelmästä toiseen.
Tutkimus jää omalle ajalle, kun tukitehtävät syövät työajan
Monenlaista muutakin opetuksen tukitehtävää on siirtynyt opettajien velvollisuudeksi sitä mukaa kun hallintohenkilöstö etääntyy yhä kauemmas työyhteisöistään. Myös esimerkiksi selkeästi vain osalle kuuluvat laajemmat vastuut oppiaineesta solahtavat muun työn joukkoon eli vähentävät käytettävissä olevaa suunnittelu- ja kehittämisaikaa.
Pitää siis suunnitella ja kehittää vähemmän ja huonommin.
Monenlaista muutakin opetuksen tukitehtävää on siirtynyt opettajien velvollisuudeksi.
Entä se mantra, että yliopistossa kaikki myös tutkivat? Oma kiinnostus saa kyllä monet tekemään tutkimusta, mutta iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina. Tosiasia on nimittäin se, että jos työsuunnitelmassa on maksimimäärä opetusta, siihen ei enää mahdu tutkimusta.
Tavallinen on kyllin hyvää
Jokaisen opettajan pitäisi muistaa, että töitä ei pidä tehdä vapaa-ajalla eikä oman palautumisen kustannuksella. Työtehtäviin voi käyttää aikaa vain sen verran kuin sitä on työsuunnitelmassa annettu.
Yksi OAJ:n työhyvinvoinnin lukuvuoden keskeisistä ajatuksista onkin se, että tavallinen on kyllin hyvää. Emme voi jatkuvasti pyrkiä ylittämään itseämme.
Tavallinen on kyllin hyvää. Emme voi jatkuvasti pyrkiä ylittämään itseämme.
Uskotaan siis hyvällä omallatunnolla, että aika riittää siihen mihin sen on tarkoituskin riittää. Jos työsuunnitelmaan ei ole merkitty tutkimusta, työnantaja ei voi sitä vaatia.
Silti pienetkin joustot, esimerkiksi opetuksesta vapaat periodit olisivat tervetulleita. Muutaman tunnin alennus opetustuntikatosta on lähinnä symbolinen ele, mutta silläkin voi olla vaikutusta työhyvinvointiin.
Kristina Lindgren
OAJ:n työhyvinvointityöryhmän jäsen
Espanjan kielen ja liikeviestinnän lehtori
Turun kauppakorkeakoulu / Turun yliopisto
