Tuoreiden opettajien jaksamista ja ammattiin kiinnittymistä tukee se, että he saavat uran alussa tukea kokeneemmilta kollegoiltaan. Tähän tarpeeseen vastaa vertaismentorointi, josta Suomessa on jo hyviä kokemuksia. Vielä olemme mentoroinnin hyödyntämisessä kuitenkin kaukana esimerkiksi Virosta ja Norjasta, OAJ:n erityisasiantuntija Päivi Lyhykäinen kirjoittaa blogissaan.
Monesta tuoreesta opettajasta tuntuu, että hänet on heitetty altaan syvään päähän. Opettajankoulutuksesta tuomisina on tuhti teoreettinen osaaminen, mutta käytännön työhön ei välttämättä olla paneuduttu riittävästi.
Uran alkuvuodet ovat ratkaisevia
Opettajan työn ensimmäiset viisi vuotta ovat ratkaisevia. Jos niiden aikana työ koetaan raskaana, herää kiinnostus vaihtaa alaa johonkin aivan muuhun. Tämä on ollut merkityksellinen tieto, kun Suomessa on kehitetty opettajille vertaismentorointiamallia, vermeä.
Vertaismentorointi tarkoittaa sitä, että kokeneempi kollega tukee tuoretta opettajaa työuran alussa säännöllisesti ja suunnitelmallisesti. Tavoitteena on paikata opettajankoulutuksen ja työelämän välistä kuilua: siirtää hiljaista tietoa ja löytää yhteisiä ratkaisuja.
Vertaismentoroinnin tavoitteena on paikata opettajankoulutuksen ja työelämän välistä kuilua: siirtää hiljaista tietoa ja löytää yhteisiä ratkaisuja.
Tuoreella opettajalla on mahdollisuus kysyä neuvoja ja syventää opinnoissa saamaansa osaamista. Kun kokemuksia opettajan työstä ja siihen liittyvistä käytännön asioista jaetaan, kaikki oppivat toisiltaan ja kasvetaan yhdessä paremmiksi opettajiksi. Vertaismentorointiin osallistuneiden kokemusten perusteella verme on onnistunut edellä mainituissa tavoitteissa.
On tärkeää erottaa tutor-opettajamalli mentoroinnista. Vaikka kummatkin ovat osa opettajien täydennyskoulutusta, ne ovat kaksi eri asiaa. Kumpikaan ei siis korvaa toista.
Fiksu työnantaja satsaa perehtymiseen
Työnantaja päättää, saavatko kunnassa työskentelevät opettajat mentorointia vai eivät. Myös opettajat voivat olla aktiivisia ja kertoa mentoroinnin merkityksellisyydestä työyhteisössään ja esimiehelleen. Esimies voi sitten ottaa asian puheeksi työnantajan kanssa.
Eri puolilla Suomea mentoreiksi on koulutettu vuodesta 2006 lähtien perusasteen, ammatillisen ja lukiokoulutuksen, vapaan sivistystyön sekä varhaiskasvatuksen opettajia. Mentorin onkin ensiarvoisen tärkeää olla koulutettu opettaja, jonka osaamista päivitetään säännöllisesti.
Joissakin kunnissa verme toimii jo nyt loistavasti. Mentorit saavat korvauksen työstään, ja mentoroitavat osallistuvat ryhmiin työajallaan. Näin pitäisi olla joka kunnassa. Fiksu työnantaja ymmärtää, että henkilöstön osaamisen ylläpitäminen sekä jaksamiseen ja hyvinvointiin satsaaminen maksavat itsensä takaisin.
Joissakin kunnissa verme toimii jo nyt loistavasti. Mentorit saavat korvauksen työstään, ja mentoroitavat osallistuvat ryhmiin työajallaan.
Meille mallia muualta?
Mentoroinnista on hyötyä kaikille opettajille. Se soveltuu uran eri vaiheissa oleville opettajille, vaikka verme suunnattiin aluksi tuoreille opettajille.
Ensi viikolla Islannissa järjestetään pohjoismainen konferenssi mentoroinnista. Siellä esitellään muun muassa Norjan mallia, jossa lakiin kirjoitettiin uuden opettajan oikeus kaksivuotiseen mentorointiin uran alussa. Virossa on myös toimiva mentorointimalli, josta Suomen olisi myös syytä ottaa mallia.
Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Paula Risikko (kok) teki tänä syksynä aloitteen opetushenkilöstön oikeudesta täydennyskoulutukseen. Vertaismentoroinnin pitää olla osa tätä kokonaisuutta.
Nyt odotamme suurella mielenkiinnolla, mitä eduskunta asiasta päättää.
Päivi Lyhykäinen
OAJ:n erityisasiantuntija
Twitter: @PaiviLyhykainen
