• Opettaja-lehti logo
  • OAJ-areena logo

Kohti maailmanmestaruutta

18.11.2020 - 07.00 Blogi
Kuvituskuva

Miten Suomi pärjää kansainvälisesti, jos koulutusjärjestelmiä verrataan koulutukseen panostamisen, varhaiskasvatuksen ja korkeakoulututkintojen suorittaneiden osalta?

Suomi on maailman paras paikka opettaa, oppia ja tutkia. Tämä on tulevaisuuskuvamme OAJ:n uudessa strategiassa. Tavoitteen toteutuminen edellyttää ainakin sitä, että kasvatuksen, koulutuksen ja tutkimuksen resurssit ovat kilpailijamaidemme tasolla. Myös koulutukseen osallistumisen tulisi maailman parhaassa koulutusmaassa olla maailman huippua.

Miten Suomi pärjää koulutusjärjestelmien kansainvälisessä kisassa? Paljonko meillä on matkaa kohti maailman ykköstilaa? Tarkastelen asiaa OECD:n Education at a Glance -vertailujulkaisun avulla. ”Kilpailulajeiksi” valitsin panostukset koulutukseen, osallistumisen varhaiskasvatukseen ja korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuudet.

Panostaminen koulutukseen

Eri kansakuntien panostusta koulutukseen voidaan mitata vertaamalla, kuinka paljon eri maat käyttävät julkisista varoista koulutukseen, tai vertaamalla koulutusmenojen osuutta maan bruttokansantuotteesta. Vertailun tiedot ovat vuodelta 2017.

Suomi käyttää julkisista varoista 9,9 prosenttia koulutukseen (perusopetuksesta korkeakoulutukseen), kun keskimäärin OECD-maissa koulutuksen osuus julkisista menoista on 10,8 ja EU-maissa 9,6 prosenttia. Suomi on 38 vertailumaan joukossa sijalla 21. Pohjoismaista Suomi jää tällä mittarilla selvästi hännän huipuksi. Ero muihin pohjoismaihin on 2–3,5 prosenttiyksikköä.

Vertailussa on otettava huomioon, että koulutusta rahoitetaan myös yksityisistä varoista ja tämä osuus vaihtelee maittain. Suomessa yksityisen rahoituksen osuus on hyvin pieni.

Jos koulutukseen panostusta mitataan koulutusmenojen osuudella maan bruttokansantuotteesta, Suomen sijoitus paranee kuusi pykälää eli olemme sijalla 15. Suomi käytti vuonna 2017 kaikkiaan 5,2 prosenttia BKT:sta koulutukseen. Peittoamme sekä OECD:n keskiarvon (4,9) että EU:n keskiarvon (4,5). Mutta kuten edellisessäkin kisassa, pohjoismaisissa mestaruuskilpailuissa olemme taas viimeisenä. Ruotsalaisista jäämme kylläkin vain pari kymmenystä. Norjassa koulutukseen käytetään peräti 6,6 prosenttia BKT:sta. Norja onkin tässä lajissa maailmantilaston ykkönen.

Suomen asema koulutuksen resurssivertailussa on olennaisesti heikentynyt, sillä kuten tiedämme, meillä koulutuksen määrärahoihin tehtiin merkittäviä leikkauksia 2010-luvulla. Suomi onkin niiden harvojen maiden joukossa, joissa koulutukseen käytettävät varat pienenivät OECD:n käyttämällä tarkastelujaksolla vuodesta 2012 vuoteen 2017. OAJ vaatiikin, että kasvatuksen, koulutuksen ja tutkimuksen rahoitus on nostettava maailman huipun edellyttämälle tasolle yli hallituskausien ulottuvalla kasvuohjelmalla. Tason nostoa tulisi olla vähintään kahden miljardin euron verran.

Suomi onkin niiden harvojen maiden joukossa, joissa koulutukseen käytettävät varat pienenivät OECD:n käyttämällä tarkastelujaksolla vuodesta 2012 vuoteen 2017.

Osallistuminen varhaiskasvatukseen

Maailman parhaassa maassa varhaiskasvatukseen osallistuminen on itsestäänselvyys, sillä onhan varhaiskasvatuksella tutkitusti myönteisiä vaikutuksia lapsen oppimiselle ja kehitykselle. Varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nosto onkin jo pitkään ollut yksi keskeisiä koulutuspoliittisia tavoitteita niin Suomessa kuin muissakin maissa.

Suomessa 3–5-vuotiaiden ikäryhmästä 82 prosenttia osallistuu varhaiskasvatukseen. Osallistumisaste on meillä vuosien mittaan noussut reippaasti, sillä vuonna 2005 osuus oli 68 prosenttia ja vuonna 2010 73 prosenttia. Nykytasolla olemme kuitenkin selvästi alle OECD:n (88 %) ja EU:n (91 %) keskiarvon. Muissa pohjoismaissa osallistumisaste on kaikissa yli 90 prosentin.

Osallistumista tarkastellaan OECD:n raportissa 3–5-vuotiaiden ikäryhmässä, koska monessa maassa koulu alkaa kuusivuotiaana. Meillä kuusivuotiaille annettava esiopetus jää siis vertailun ulkopuolelle. Jos tarkastellaan pelkästään kuusivuotiaiden osallistumista koulutukseen (esi- tai perusaste), osuudet ovat kaikissa maissa lähellä sataa. Suomessa esiopetukseen osallistuu 98 prosenttia ikäluokasta.

Korkea-asteen tutkinnot

Suomen kilpailuvaltti nyt ja tulevaisuudessa on korkeasti koulutettu, osaava työvoima. Tämä voidaan varmistaa muun muassa lisäämällä korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuutta väestössä.

Nuorten aikuisten eli 25–34-vuotiaiden korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on meillä 42 prosenttia kun se OECD-maissa on keskimäärin 45 ja EU-maissa 44 prosenttia. Pohjoismaisessa vertailussa Suomi on tutulla paikalla eli viimeisenä, mutta maiden erilaiset koulutusjärjestelmät sotkevat vertailua. Suomessa ei ole lyhyitä, lähinnä ammatillisesti suuntautuneita korkeakoulututkintoja (short-cycle tertiary), joiden osuus korkeakoulututkinnoista voi muissa maissa olla merkittävä.

Maan hallitus on asettanut tavoitteeksi, että puolet ikäluokasta on suorittanut korkea-asteen tutkinnon vuoteen 2030 mennessä. Suomessa osuus on kasvanut kymmenessä vuodessa vain vajaat 3 prosenttiyksikköä, kun se keskimäärin muissa OECD-maissa on kasvanut 9–10 prosenttiyksikköä. Tasaisen vauhdin taulukolla hallituksen tavoite jää saavuttamatta ilman tuntuvaa lisäpanostusta asiaan.

Osaamisen tulevaisuus

Osaamista mittaavissa kansainvälisissä vertailuissa Suomi on ollut maailman kärkeä, mutta tulokset ovat viime vuosina laskeneet. Ilman lisäpanostusta ja aikaisempien leikkausten palauttamista, Suomen kärkisijat ovat uhattuna. Tulevaisuusinvestoinnit kasvatukseen, koulutukseen ja tutkimukseen on tehtävä nyt. Niin valtakunnan tasolla kuin paikallisesti. Tärkeä aihe siis myös tulevissa kunnallisvaaleissa.

Mika Väisänen, ekonomisti

Mika Väisänen
Mika Väisänen