Monet jäsenet ovat kyselleet, eivätkö opettajat saaneetkaan ns. yleisen linjan mukaisia palkankorotuksia, kun yleiskorotukset ja myös paikallinen erä jäivät monilla opettajaryhmillä pienemmiksi kuin kunnan yleisessä KVTES-sopimuksessa. Yksiselitteinen vastaus on: kyllä saivat.
Pelkkien yleiskorotusten ja paikallisen erän yhteenlasku ei tuota opetusalan sopimusratkaisuissa oikeaa tulosta, sillä palkankorotusvaraa käytettiin myös nykyisten sopimusmääräysten epäkohtien korjaamiseen ja sopimuksen kehittämiseen.
Sama raha, eri käyttötarkoitukset
KVTESin sopimusalalla kaikki korotukset käytettiin yleiskorotuksiin ja paikalliseen erään. Kunnan opetusalan (OVTES) sopimuksessa ja Avaintan opetusalan sopimuksessa sopimuskorotuksia käytettiin myös palkkausepäkohtien korjaamiseen keskitetysti.
Koska palkankorotusvaraa oli kaikilla sopimusaloilla käytössä sama suhteellinen osuus sopimusalan palkkasummasta, oli sopimuksen kehittämiseen kuluva raha otettava joko yleiskorotukseen tai paikalliseen erään osoitetuista varoista.
Tämä on yleinen käytäntö työmarkkinoilla. Kustannusten, jotka sopimuksen kehittämisestä koituvat työnantajalle, pitää löytyä sovitun raamin sisältä.
OAJ:n neuvottelutavoitteet ohjasivat neuvotteluissa sopimusvarallisuuden käyttöä. Tavoitteita ovat valmistellet eri opettajaryhmiä edustavat valtuustoryhmät, ja OAJ:n hallitus on ne hyväksynyt. Luonnollisesti myös työnantajalla oli neuvottelupöydässä omat tavoitteensa. Neuvottelutulos on aina kummankin osapuolen kannalta kompromissi.
Sopimusratkaisu vaihteli siis yleiskorotuksen ja paikallisen erän osalta sopimuksen eri osioissa sen mukaan, kuinka paljon palkankorotusvarallisuutta käytettiin nykysopimuksen epäkohtien korjaamiseen.
Kokonaiskustannukset jakautuivat tasaisesti yleissivistävän, ammatillisten ja vapaan sivistystyön opettajien kesken niin, että kukin sopimusosio sai yleisen linjan mukaisen kustannusvaikutuksen.
Todettakoon sekin, että kunnan varhaiskasvatuksen opettajien siirto opetusalan sopimukseen ei kuluttanut sopimusvarallisuutta, koska itse sopimusalan siirto ei vielä tuo korotusta palkkoihin.
Riittääkö yleiskorotus?
Yleiskorotusten tarkoituksena on turvata palkan ostovoima. Jotta opettaja voisi saada saman määrän hyödykkeitä palkallaan kuin aikaisemmin, tulee hintojen nousu huomioida palkoissa. Palkan ostovoima säilyy, mikäli nettopalkka nousee vähintään yhtä paljon kuin hinnat keskimäärin.
Hintojen nousuvauhti eli inflaatio on tällä hetkellä poikkeuksellisen alhainen, huhtikuussa jopa negatiivinen, ja tämän vuoden hintojen nousun arvioidaan jäävän jopa selvästi alle prosentin. Pienemmilläkin yleiskorotuksilla on tällä kierroksella siis mahdollista säilyttää palkkojen ostovoima, kun hintapaineet ovat toistaiseksi matalat.
Kikyt poistuivat
Koko neuvottelukierroksen suurin kiistanaihe oli kilpailukykysopimuksen työaikapidennysten poistaminen. Kiky-tunteihin viittaavat sopimusmääräykset on poistettu kaikista sopimuksista ja kiky-tunnit nykymuodossaan siis poistuvat.
Kuten muissakin kiky-tunnit sisältäneissä sopimuksessa, myös opetusalalla työajan lyhennystä jouduttiin osittain kompensoimaan työantajalle työaikamuutoksilla. Koska työaikajärjestelmät poikkeavat eri sopimusaloilla ja sopimusalan sisälläkin suuresti, olivat myös kiky-ratkaisut erilaisia.
Monia tärkeitä tavoitteita saatiin toteutettua tällä kierroksella, mutta moni tavoite jäi myös saavuttamatta tai tavoitteeseen päästiin vain osittain. Ilman palkankorotuserien muista sopimusaloista poikkeavaa kohdennusta, tavoitteiden saavuttaminen olisi siirtynyt seuraavalle sopimuskierrokselle vajaan kahden vuoden päähän.
Mika Väisänen
Ekonomisti, OAJ
