Afganistanin tytöt vaarassa jäädä ilman koulutusta ja turvaa

Lentokenttää ympäröivän aidan päällä seisoo kaksi lasta, arviolta noin 4- ja 6-vuotiaat. Lapset pitävät toisiaan tiukasti kädestä kiinni. Isompi lapsi katsoo tulosuuntaan, pienempi nutturapäinen aidan yli lentokentän suuntaan.

Lasten alla muurin vieressä näkyy väenpaljous, muurille pyrkivien ihmisten massa. Muutamaa tuntia myöhemmin Kabulin kansainvälinen lentokenttä on kaaoksen vallassa, ihmisiä kuolee heidän pyrittyään kentältä nousevan Yhdysvaltojen armeijan koneen kyytiin koneen ulkopuolella. Pian kenttä suljetaan väliaikaisesti, sillä armeijankaan koneiden lähteminen kentältä ei ole enää turvallista siviilien suuren määrän vuoksi.

Samaan aikaan Taliban pystyttää kentän ympärille omia tarkastuspisteitään ja kontrolloi sitä, ketkä kentälle pääsevät.

Reutersin uutiskuvan yksityiskohta lapsista on sydäntä särkevä, sillä siviilien pakomahdollisuudet Talibanin valloittamasta Kabulista tai koko maasta ovat pienet. Afganistanin kriisi vyöryi eteemme ennakoimattoman nopeasti, vaikka muun muassa monet ihmisoikeusjärjestöt ovat jo pitkään esittäneet huolensa maan kehityksestä myös Suomessa.

Erityinen huoli Talibanin noustua valtaan koskee paitsi aiemman hallinnon virkamiehiä ja ulkomaiden kanssa työskennelleitä myös tyttöjä ja naisia, joiden koulutuksen, työnteon ja ihmisoikeuksien pelätään nyt kärsivän 1990-luvun loppupuoliskon valloitusajanjakson tapaan.

Erityinen huoli koskee tyttöjä ja naisia, joiden koulutuksen, työnteon ja ihmisoikeuksien pelätään nyt kärsivän 1990-luvun loppupuoliskon valloitusajanjakson tapaan.

Ulkoministeri Pekka Haavisto on todennut viime päivinä useaan otteeseen, että myös Suomi on tehnyt tyttöjen koulutuksen ja naisten oikeuksien vahvistamiseksi Afganistanissa valtavasti työtä 20:n viime vuoden aikana ja että tämän työn tulokset jäävät ihmisten mieliin, vaikka tilanne nyt muuttuukin.

Näin varmasti on, mutta samaan aikaan vapaampaan yhteiskuntaan syntyneet tytöt ja nuoret naiset joutuvat todennäköisesti unohtamaan koulutukseen tai tulevaisuuteen liittyvät unelmansa ainakin toistaiseksi. Hinta on kova.

Afgaanitaustainen oikeustulkki Aziza Hossaini kertoi Ylelle 16.8. omien sukulaislastensa tilanteesta. Hän on tukenut suvun tyttöjen koulunkäyntiä ja englannin kielen kursseja. Nyt perheet tuhoavat kaikki koulutodistukset, jotta uskonnolliselle poliisille ei jäisi todistusaineistoa opinnoista. Kouluttautuneet tytöt ovat vaarassa ja pelkäävät jopa henkensä puolesta.

Vaikka Talibanien hallinto on kutsunut Afganistanin naisia liittymään liikkeeseen ja antanut alustavasti ymmärtää, että koulunkäynti voisi jatkua, tyttöjen kohdalla se on äärimmäisen epävarmaa.

Tyttöjen koulutus on yksi tehokkaimmista köyhyyttä vähentävistä, tasa-arvoa edistävistä ja demokratiaa vahvistavista keinoista.

Koulutus antaa toivoa ja luo uskoa tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin. Tyttöjen koulutus on yksi tehokkaimmista köyhyyttä vähentävistä, tasa-arvoa edistävistä ja demokratiaa vahvistavista keinoista.

Hauraassa tilanteessa olevia lapsia on keskellä konflikteja, pandemiaa tai ympäristökatastrofeja Afganistanin lisäksi muuallakin maailmassa.

Koulutuksen edellytysten turvaaminen esimerkiksi kansalaisjärjestöjen työtä tukemalla on nyt ensiarvoisen tärkeää. Myös OAJ keskittyy omassa solidaarisuustyössään erityisesti koulutuksen tukemiseen.

Humanitaarista apua on tällä hetkellä vaikeaa saada perille Afganistaniin, mutta esimerkiksi Kansainvälinen Punainen Risti ja Afganistanin Punainen Puolikuu toimivat alueella edelleen.

Kriisissä auttaakseen ei välttämättä tarvitse katsoa rajojemme ulkopuolelle. Suomalaisissa päiväkodeissa ja kouluissa on lukuisia afgaanitaustaisia lapsia, joiden sukulaiset yrittävät päästä Afganistanista pois. Kasvatus- ja opetusalan ammattilaiset kohtaavat päivittäin lapsia, joiden suvun ja entisen kotimaan kohtalo on epävarma.

Jos suomalaisille työskennelleiden afgaanien evakuointiyritykset onnistuvat, voimme nopeastikin kohdata arjessamme ihmisiä, jotka ovat juuri joutuneet jättämään taakseen kaiken. Vaikka korona estää meitä kohtaamasta toisiamme samalla tavalla kuin ennen pandemiaa, voimme eteemme tulevissa kohtaamisissa osoittaa inhimillisyyttä ja ymmärrystä, luoda turvaa ja valaa toivoa.

Voimme osoittaa inhimillisyyttä ja ymmärrystä, luoda turvaa ja valaa toivoa.

Samaan aikaan voimme ponnekkaasti vaatia, että kansainvälinen yhteisö tekee kaikkensa, että Afganistanin tytöt ja muut siviilit pääsevät halutessaan pois Afganistanista ja että heille avautuu mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään muualla, myös Suomessa.

Jenni Arnkil,
järjestöpäällikkö, OAJ
Twitter: @jenniarnkil

Kaj Raiskio,
erityisasiantuntija, OAJ
Twitter: @kajraiskio

Jenni Arnkil ja Kaj Raiskio vastaavat OAJ:ssä kehitysyhteistyöstä ja muusta solidaarisuustyöstä. Blogeissaan he tarkastelevat maailmaa koulutuksen ja solidaarisuuden näkökulmasta.

Lue lisää
oaj.fi/teemmehyvaa