Usein kuulee todettavan, että meiltä kaikilta vaaditaan solidaarisuutta palkkaneuvottelujen yhteydessä. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien työehtoja tai palkkausta saadaan parannettua vain siten, että vaatimukset esitetään yhteisrintamassa. Heikoin tarvitsee kaverikseen kaikkein vahvimman.
OAJ on vahvistanut järjestövalmiutta kevään neuvotteluja silmällä pitäen. Olemme tehneet kyselyjä jäsenistölle, osallistaneet jäseniä neuvottelutavoitteiden kartoittamiseen ja jalkautuneet maakuntien jäseniltoihin. Samalla olemme kysyneet jäseniltä, löytyykö heiltä solidaarisuutta muita opettajaryhmiä kohtaan? Olisitko sinä valmis työtaisteluun jonkun muun kuin oman opettajaryhmäsi puolesta? Solidaarisuuden siemen on kylvetty.
Solidaarisuuden renessanssi
Aiemmin solidaarisuus miellettiin politisoituneeksi, vasemmistolaiseksi termiksi, ja sitä käytettiin säästellen. Tilanne on kuitenkin muuttunut ja solidaarisuus on puhjennut uudelleen kukkaan. Esimerkiksi viimeisimmässä YK:n yleiskokouksessa toistettiin solidaarisuuden merkitystä enemmän kuin vuosiin.
Solidaarisuus on mielletty yhteisvastuullisuudeksi, yhteenkuuluvuuden tunteeksi tai myötämielisyydeksi muita ihmisiä kohtaan. Solidaarisuus ei rajoitu ainoastaan toistensa lähellä oleviin ihmisiin, kuten meidän tapauksessamme muihin OAJ:n jäseniin, vaan sillä voidaan tarkoittaa jopa maailmanlaajuista kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan.
Solidaarisuus on parhaassa tapauksessa opettajaryhmien sisäistä ja toisaalta myös ulospäin suuntautuvaa, opettajaryhmien välistä solidaarisuutta. Opettajaryhmien välinen solidaarisuus voisi olla parhaassa tapauksessa paremmassa palkkauksellisessa asemassa olevien solidaarisuutta heikommassa asemassa olevien opettajien vaatimuksia kohtaan.
Järjestövalmius neuvottelijoiden tukena
Suurin osa meistä on seurannut tulevaa neuvottelukierrosta mediasta. Kierrokset käyvät jo kuumina vientiteollisuuden puolella. Asetelmia julkisen sektorin neuvotteluille on haettu palkansaajien ja työnantajien kesken. Jälleen on havaittavissa myös poliittisten puolueiden haluja ottaa kantaa julkisen sektorin palkkaukseen.
Palkansaajat tekevät tiivistä yhteistyötä järjestövalmiuden vahvistamiseksi. Meillä on yhteisiä suunnitelmia, mutta jokaisella järjestöllä pitää olla myös valmius tarvittaessa toimia oman joukkonsa kanssa yksin. Tilanteet muuttuvat neuvottelupöydissä hyvin nopeasti ja joskus neuvottelijamme tarvitsevat jäsenistön tukea työtaistelun muodossa. Työtaistelun uhka ja ongelmakohtien vieminen valtakunnansovittelijan pöydälle, riittää usein jo ratkaisun saamiseen.
Neuvotteluissa on mahdollista löytää yhteisymmärrys lähes kaikkien asioiden osalta, mutta joskus ongelmaksi voi muodostua yhden tai useamman opettajaryhmän sopimustekstit. Tällöin on tehtävä päätös siitä, lähdemmekö työtaisteluun saadaksemme oikeudenmukaisen sopimuksen kaikille. Ongelma voi olla kymmenien tuhansien tai muutamien satojen jäsenten kokoinen. Työtaistelun piiriin voidaan tarvita myös niitä ryhmiä, joiden sopimukset ovat jo neuvotteluissa hyvällä mallilla. Joskus työtaistelussa ovat myös ne, jotka eivät ole suoraan työtaistelun hyödynsaajia.
Työtaistelusta puhuttaessa on aina hyvä muistaa, että OAJ maksaa mahdollisen työtaistelun aikana lakkoavustusta jäsenilleen jokaiselta työtaistelun vuoksi menetetyltä päivältä. Muiden puolesta taistelevat ovat korvauksensa ansainneet.
Kuinka näkisimme metsän puilta?
Usein saamme lukea eri opettajaryhmien kirjoituksia siitä, että juuri tällä palkkakierroksella on oman opettajaryhmän vuoro saada enemmän kuin muiden. Oman alan ongelmakohdat ja haasteet ovat sellaisia, joita kenelläkään muulla ei ole. Toisaalta on hyvä nähdä myös muut ja heidän haasteensa.
Olisin todella iloinen, jos opettajat näkisivät oman työnsä lisäksi kaiken sen korkeatasoisen työn mitä muut opettajat ja esihenkilöt kasvatus-, koulutus- ja tutkimusalalla tekevät ja sen ääneen sanoisivat. Se olisi solidaarisuutta.
Kaj Raiskio
OAJ:n erityisasiantuntija
Twitter: @KajRaiskio
