Kolmiportainen tuki ei toimi, ja siksi sen lainsäädäntöä ollaan kehittämässä. Lainsäädäntöön täytyy saada lisää selkeyttä. On kaikkien etu – niin oppilaiden, opettajien kuin virkamiestenkin – että emme joudu käyttämään aikaamme ja energiaamme väitelläksemme siitä, kuka saa opettaa ketäkin ja milloin opetus kuuluu tehostettuun tukeen ja milloin erityiseen tukeen.
Yleinen, tehostettu ja erityinen tuki on määritelty perusopetuslaissa. Tuen portailla on eroja, mutta erot ovat sen verran epäselviä, että kentällä tilanne on hyvin sekava. OAJ:n selvityksen mukaan esimerkiksi kolmasosa tehostetun tuen oppilaista ei saanut lainkaan osa-aikaista erityisopetusta, jonka OAJ:n näkemyksen mukaan pitäisi olla tehostetun tuen tärkein tukimuoto.
Tehostettu tuki tarkoittaa, että oppilas saa säännöllisesti ja suunnitelmallisesti tukea oppimisen tai koulukäynnin haasteisiin. Yleisessäkin tuessa opetus on toki suunnitelmallista ja opetusta ja tehtäviä eriytetään, mutta opetus suunnitellaan silti koko luokalle, eikä opettaja voi huomioida kovin tarkasti jokaisen oppilaan yksilöllisiä vahvuuksia tai haasteita.
Jos tehostetulle tuelle koetaan olevan tarvetta, luokanopettaja tai aineenopettaja luonnollisesti ajattelee, että oppilas tehostettuun tukeen siirtymisen myötä saisi lisää tukea. Selvityksen mukaan tehostettu tuki ei kuitenkaan aina tuo oppilaalle muuta tukea kuin oppimissuunnitelman, jota laatiessaan opettaja miettii tarkemmin, miten opetustaan tai oppilaalle antamiaan tehtäviä eriyttää.
Ei ole ihme, että pedagogisten asiakirjojen laatiminen tuntuu osasta opettajia turhauttavalta lisätyöltä, jos ne eivät auta oppilasta saamaan tukea.
Erot ovat sen verran epäselviä, että kentällä tilanne on hyvin sekava.
Tehostetun tuen kangertelu lisää erityisen tuen päätöksiä
Kokemus siitä, että tehostettu tuki ei tuo oppilaalle lisätukea, saattaa myös lisätä erityisen tuen päätösten tekemistä. Tämän takia OAJ on esittänyt, että lainsäädännön uudistamisen yhteydessä tehostettuun tukeen laaditaan vähimmäistukimäärät.
Esityksemme mukaan oppilaan kuuluisi aina saada sekä tukiopetusta vähintään tunti viikossa että osa-aikaista erityisopetusta vähintään kaksi tuntia viikossa niissä oppiaineissa tai oppimisen ja koulunkäynnin haasteissa, joiden perusteella oppimissuunnitelma laaditaan.
OAJ on esittänyt, että jatkossa erityisen tuen päätös tehtäisiin vain silloin, kun osa-aikainen erityisopetus ei riitä vaan oppilas tarvitsee kokoaikaista erityisopetusta. Periaatteessa tilanteen pitäisi olla tämä jo nyt, mutta käytännössä näin ei toimita. Jos tehostetussa tuessa olisi olemassa taatut vähimmäistukitoimet, yhtään oppilasta ei olisi tarpeen siirtää erityiseen tukeen ainakaan siksi, että hän ei saa osa-aikaista erityisopetusta. Osa-aikaisen erityisopetuksen resursseja olisi siis pakko riittää jokaiselle tehostetun tuen oppilaalle.
OAJ on esittänyt, että lainsäädännön uudistamisen yhteydessä tehostettuun tukeen laaditaan vähimmäistukimäärät.
Erityisluokkaan silloin, kun se on oppilaan edun mukaista
Erityisen tuen päätös tehtäisiin pääsääntöisesti vasta sitten, kun oppilas ei selviydy oppimisen ja koulunkäynnin haasteistaan yleisopetuksen ryhmään tuotavalla tuella. Jos oppilas esimerkiksi tarvitsee jatkuvasti pienempää ryhmää pystyäkseen keskittymään opiskeluun, silloin hänelle tehtäisiin erityisen tuen päätös ja samalla päätös erityisluokkapaikasta.
Samoin jos oppilas esimerkiksi matematiikassa tai kielissä tarvitsee jokaisella oppitunnilla yksilöllistä opetusta, erityisiä opetusmenetelmiä ja apuvälineitä, silloin hänellä olisi oikeus näiden oppiaineiden opiskeluun erityisluokanopettajan opetuksessa erityisluokassa.
Erityisluokassa opiskelu ei ole inkluusionperiaatteen tai kansainvälisten sopimusten vastaista, jos se on oppilaan edun mukaista. Erityisen tuen oppilaat osallistuvat luonnollisesti opetukseen yleisopetuksen luokissa niissä oppiaineissa, joissa se onnistuu.
OAJ esittää lakiuudistuksen yhteydessä säädettäväksi opettajamitoitusta ja tehostetun ja erityisen tuen oppilaille ryhmäkokoa pienentäviä kertoimia, jotta ryhmäkoot pysyisivät riittävän pieninä. Tällä voitaisiin osaltaan vähentää erityisluokkaopetuksen tarvetta.
Vaikka kannatamme laajasti inkluusiota, meidän täytyy hyväksyä se tosiasia, että aina on niitä lapsia ja nuoria, joille paras opiskelupaikka on oma kiinteä ja turvallinen pienryhmä. Oppilaiden edun pitää olla opetuksen järjestämisen ensisijainen lähtökohta.
Olemme kaikki erilaisia, ja koulun on taivuttava siihen. Yleistä ja tehostettua tukea pitää vahvistaa, mutta samalla varmistaa erityinen tuki ja sen tukimuodot niille oppilaille, joille se on tarpeen.
Sari Jokinen
Erityisasiantuntija, OAJ
