Varhaiskasvatukseen osallistuminen lisää osallisuutta – tämä kuntapäättäjän on tärkeää muistaa
Osallistuminen yhteisöön luo hyvinvointia, kuuluu yksi OAJ:n kuntavaalitavoitteista. Erityisasiantuntija Minttu Ilveskivi-Hentilä kertoo, miten kuntapäättäjä voi varhaiskasvatuksesta päättäessään vaikuttaa osallisuuteen ja hyvinvointiin.
Yhteisön toimintaan osallistuminen luo hyvinvointia, mutta miten lisätä osallisuutta? Eräs toimiva keino on nostaa lasten osallistumisastetta varhaiskasvatukseen.
Kunnan tulisi kutsua perheitä käyttämään varhaiskasvatuspalveluja. Varhaiskasvatukseen osallistumiseen vaikuttaa, löytyykö päiväkotipaikka läheltä kotia. Osallistumista voidaan lisätä myös tarjoamalla maksutonta päiväkodin varhaiskasvatusta, kuten jotkut kunnat jo tekevätkin.
Oleellista on myös, että kotihoidontuen mahdollista kuntalisän saamista ei estä se, että joku perheen lapsista osallistuu varhaiskasvatukseen.
Laadukas varhaiskasvatus on kunnan vetovoimatekijä ja hyvinvoinnin rakentaja
Lasten vanhemmat arvostavat laadukasta varhaiskasvatusta. Heille on tärkeää, että varhaiskasvatus tukee lapsen kehitystä ja oppimista sekä sosiaalisia taitoja.
Vanhemmatkin ovat todenneet, että korkeasti koulutettu henkilöstö on edellytys laadukkaalle varhaiskasvatukselle. He toivovat, että varhaiskasvatuksessa on riittävän pienet ryhmät, jotka mahdollistavat lapsen yksilöllisen huomioimisen.
Varhaiskasvatuksen opettaja takaa varhaiskasvatuksen laadun
Jokaisella lapsella tulee olla oikeus varhaiskasvatukseen, josta vastaa varhaiskasvatuksen opettaja. Kunnat voivat vahvistaa päiväkotien varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa, laatua ja vaikuttavuutta nostamalla henkilöstön osaamistasoa ja palkkaamalla lapsiryhmään kaksi opettajaa.
Miten sitten houkutellaan ja sitoutetaan varhaiskasvatuksen opettajia kuntaan? Tehokkaita keinoja ovat opettajamäärän lisääminen, hyvät työolot ja parempi palkka. Opettajat arvostavat myös mahdollisuuksia varhaiskasvatuksen laadun ja pedagogiikan kehittämiseen.
Lisäksi kunnan tulee myös huolehtia riittävästä sijais- ja varahenkilömäärästä. Niillä varmistetaan riittävä henkilöstömäärä kaikissa, myös äkillisissä tilanteissa.
Yhtenäinen suhdelukumitoitus edistää osallistumista
Päiväkotien lapsiryhmät tulee muodostaa pysyviksi ja niin, että ne mahdollistavat laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamisen. Ryhmiin tulee jättää väljyyttä äkillisille muutoksille, jotta ryhmäkoko ei vuoden aikana kasva liian suureksi.
Laissa säädetyillä suhdeluvuilla määritellään, kuinka monta lasta saa päiväkodissa enintään olla yhtä kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävissä toimivaa työntekijää kohden. Yli 3-vuotiailla on kaksi erilaista suhdelukua riippuen siitä, montako tuntia lapsi päivässä on varhaiskasvatuksessa: enintään viisi tuntia vai sitä enemmän.
Erilaiset mitoitukset aiheuttavat päiväkotiryhmään kuormitusta ja rikkonaisuutta. Suhdelukujen vaihtelu kasvattaa lapsiryhmien kokoa, asettaa lapset eriarvoiseen asemaan, ja heikentää mahdollisuuksia laadukkaan varhaiskasvatustoiminnan toteuttamiseen.
Siksi kunnassa tulisi päättää, että kaikille 3 vuotta täyttäneille lapsille noudatetaan samaa suhdelukua: työntekijää kohden ryhmässä saa olla enintään seitsemän lasta. Näin edistetään lasten säännöllistä osallistumista.
Pysyvä ryhmä tukee lapsen ystävyyssuhteita sekä turvaa leikin ja oppimisen jatkuvuuden. Tällöin ryhmässä on mahdollista huomioida lasten yksilölliset tarpeet paremmin ja tukea osallisuutta.
Oikea-aikainen tuki turvaa lapsen osallisuutta
Päiväkodeissa jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus kasvun ja oppimisen tukeen heti silloin, kun lapsen kasvu, kehitys ja oppiminen sitä edellyttää. Oikea-aikainen tuki turvaa lapsen osallisuutta. Jos tuen tarpeen havaitsemisen ja riittävien tukitoimien järjestyminen viivästyy, voivat ongelmat mutkistua ja tuen tarve moninaistua.
Jokaisella lapsella tulee olla oikeus myös erityisopetukseen, josta vastaa varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Siksi jokaista sataa varhaiskasvatukseen osallistuvaa lasta kohden tulisi olla yksi varhaiskasvatuksen erityisopettaja, esiopetusikäisillä yksi erityisopettaja 50 lasta kohden.
Lasten tuen tarpeisiin vastaamiseksi tarvitaan myös ryhmiä, joissa lapsimäärä on pieni ja joissa aina vähintään toinen ryhmän varhaiskasvatuksen opettajista on erityisopettaja.
Kuntapäättäjä voi varmistaa, että nämä toteutuvat.
Minttu Ilveskivi-Hentilä, erityisasiantuntija
