Kuluneen puolentoista vuoden aikana yliopistoissa on keskusteltu työhyvinvoinnista enemmän kuin pitkään aikaan. Työhyvinvointiin välillisesti tai välittömästi liittyneitä kyselyjä ovat tehneet niin työnantajat, ammattijärjestöt kuin opiskelijajärjestötkin.
Helsingin yliopiston vuoden 2021 työhyvinvointikyselyn ensimmäiset tulokset ovat valmistuneet ja niitä käsitellään paraikaa yksikkötasolla. Yliopistotason tulokset julkaistaan kokonaisuudessaan joulukuun alussa. Suurimmassa osassa yliopiston yksiköistä kyselyn vastausprosentti oli yli 50. Tämä antaa hyvän lähtökohdan hyvinvoinnin kehittämisen suunnittelulle kyselyn tulosten perusteella.
Työhyvinvointikyselyn tulosten mukaan yliopistoyhteisön keskeisimpiä vahvuuksia ovat työtehtäviin liittyvät voimavarat, joita ovat oman osaamisen hyödyntäminen sekä työtehtävien mielenkiintoisuus ja haastavuus. Myös esihenkilötyötä arvioitiin positiivisesti. Valtaosa vastaajista pitää esihenkilöiden toimintaa oikeudenmukaisena ja kokee saavansa tukea ja palautetta riittävästi.
Työhyvinvointiin negatiivisimmin vaikuttavaksi seikaksi nousi erityisesti kokemus omien vaikutusmahdollisuuksien vähäisyydestä yliopiston päätöksenteossa. Kehittämiskohteiksi kyselyssä nousivat myös työn henkinen kuormittavuus, jatkuvien muutosten kuormittavuus sekä urakehitysmahdollisuuksien vähäisyys. Vaikeiden asioiden puheeksi ottaminen nousi edelleen kehittämiskohteeksi, vaikka se onkin parantunut selkeästi edelliseen vuoden 2019 kyselyyn verrattuna.
Työhyvinvointiin negatiivisimmin vaikuttavaksi seikaksi nousi erityisesti kokemus omien vaikutusmahdollisuuksien vähäisyydestä yliopiston päätöksenteossa.
Pandemia-aika on luonnollisesti vaikuttanut merkittävästi koko yliopistoyhteisön hyvinvointiin. Osalle opiskelijoista ja henkilökunnasta etätyöskentely on ollut mieluisaa ja sen koetaan parantaneen työssä ja opinnoissa jaksamista. Opintopisteitä on suoritettu ennätysmääriä! Toisaalta monet ovat kärsineet mielenterveysongelmista, vertaistuen puutteesta ja yksinäisyydestä. Näyttääkin siltä, että yliopistoyhteisö on jakautunut kahtia ja nähtäväksi jää, miten tulevaisuudessa otetaan huomioon tasapuolisesti kaikki erilaiset työ- ja opiskeluhyvinvointiin liittyvät toiveet ja tarpeet.
Korona on vaikuttanut mullistavasti yliopistojen opiskelu- ja opetuskäytäntöihin. Yliopistot siirtyivät ennätysajassa digiaikaan keväällä 2020 eikä paluuta entiseen ole. Koronan myötä on kuitenkin löytynyt uudenlainen perspektiivi myös ”vanhanaikaiseen” luento-opetukseen. Massaluennot eivät ehkä olekaan vain välttämätön paha. Ehkä oma arvonsa on myös vain sillä, että opiskelijat istuvat vierekkäin luentosalissa ja näkevät toisensa? Ryhmään kuulumisen tunne vaikuttaa yllättävän paljon opiskelumotivaatioon ja opiskelijan hyvinvointiin.
Poikkeusajan etätyön välittömät vaikutukset yliopistoyhteisöön sekä opettajien ja opiskelijoiden hyvinvointiin ovat olleet merkittäviä. Lukuisissa tutkimuksissa on raportoitu korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin ongelmista, eikä näiden ongelmien pitkäaikaisia vaikutuksia pystytä vielä täysin ennakoimaan. On tärkeää, että ymmärrämme poikkeuksellisten opetusjärjestelyiden vaikutukset. Ymmärryksen rakentamiseen ja hyvien käytäntöjen tunnistamiseen tarvitsemme lisää seuranta- ja arviointitietoa sekä tutkimusta.
Lue lisää aiheesta Digiä ja keitaita – korkeakouluopettajat pandemian paineessa -julkaisusta.
Sari Päivärinne
Suomen kielen ja kulttuurin yliopisto-opettaja, Helsingin yliopisto
YLL:n hallituksen varajäsen
Blogin kirjoittaja on OAJ:n työhyvinvointityöryhmän jäsen. Työhyvinvointiryhmä julkaisee syksyn 2021 aikana viisi blogikirjoitusta työhyvinvoinnista. Tämä on sarjan neljäs osa. Lue aikaisemmat osat täältä, täältä ja täältä.