Vuoden vaiheessa tapahtuu historiallinen hyvinvointialueuudistus. Nyt on kunnilla iso näytön paikka. Opetus ja sivistys ovat jatkossa kuntien tärkein tehtävä.
Jännityksellä voimme seurata, sujuvatko sosiaali- ja terveyspalvelut aiempaa joutuisammin. Toimivatko järjestelmät ja palkanmaksu ongelmitta ja millaisiin mittaluokkiin uudistuksen kustannukset lopulta kasvavat. Vasta vuosien varrella näemme, mitkä olivat uudistuksen lopulliset hyödyt, haitat ja kustannukset.
Erityisesti oppilas- ja opiskelijahuollon siirtyminen hyvinvointialueille huolettaa. Oppilashuollon toimivuus on kangerrellut jo tähänkin asti muun muassa henkilöstöpulan, byrokratian tai muiden viivästysten takia. Suomessa on yhä suurempi joukko lapsia, nuoria ja aikuisia opiskelijoita, jotka voivat huonosti ja tarvitsevat apua.
Oppimisen tuen riittämättömyys ja toimimattomuus on riittämättömän koulutusrahoituksen lisäksi yksi suurimmista ongelmista. Tilannetta pahentaa se, ettei varhaiskasvatuksessa, kouluissa eikä oppilaitoksissa ole riittävästi kuraattoreita, psykologeja eikä muutakaan moniammatillista tukea. Oirehtivaa lasta tai nuorta pompotellaan ja avun saanti viivästyy. Ennaltaehkäisyn sijaan asioita päästään ratkaisemaan vasta, kun ongelmat ovat jo kasautuneet.
Vastuullinen kunta panostaa opetukseen ja samalla investoi tulevaisuuteen.
Nyt on kunnilla iso näytön paikka. Opetus ja sivistys ovat jatkossa kuntien tärkein tehtävä. Kunnilla on tilaisuus osoittaa olevansa elinkelpoisia opetuksen ja koulutuksen puolustajia ja edistäjiä. Laadukkaat koulutus- ja kasvatuspalvelut edistävät kunnan elinvoimaa. Vastuullinen kunta panostaa opetukseen ja samalla investoi tulevaisuuteen.
Oppimisen tuen toimivuuden parantamisessa myös kunnilla on merkittävä rooli. Valtiovallan vastuulla on riittävän rahoituksen varmistaminen tältä osin samoin kuin koko koulutusjärjestelmän osalta sekä lainsäädännön muutokset. Nämä ratkaistaan ensi kevään eduskuntavaaleissa.
Kunnat voivat houkutella osaavaa työvoimaa panostamalla siihen, että niillä on laadukkaat päiväkodit, koulut ja oppilaitokset, joissa on koulutetut, kelpoiset ja osaavat opettajat.
Kunnat voisivatkin aloittaa aktiivisen kampanjan, jossa ne markkinoivat itseään opetus- ja sivistyskuntina.
Kunnat voisivatkin aloittaa aktiivisen kampanjan, jossa ne markkinoivat itseään opetus- ja sivistyskuntina. Pelkkä kampanjointi ei kuitenkaan riitä, vaan valtakunnan tason päättäjien lisäksi myös kuntapäättäjien on ymmärrettävä koulutuksen ja laadukkaan opetuksen merkitys.
Katarina Murto
puheenjohtaja
