Halutaanko Suomesta luokkayhteiskunta, jossa ammatillisen koulutuksen suorittaneiden ei tarvitse osata lukea, kirjoittaa, ajatella eikä vaikuttaa yhteiskuntaan? Sitä kohti mennään, jos tuleva hallitus tarttuu valtiovarainministeriön ehdotukseen lyhentää ammatillisen koulutuksen perustutkintoja kaksivuotisiksi. OAJ:n erityisasiantuntijat Eira Bani ja Mirjami Lehikoinen kokosivat yhteen, millaisia vaikutuksia tutkintojen lyhentämisellä olisi.
Valtiovarainministeriö (VM) haluaa leikata ammattikoulutuksesta, kertoo Yle. Ministeriön mukaan pakolliset yleissivistävät opinnot hidastavat opiskelijoiden työllistymistä. Siksi budjettipäällikkö pitää hyvänä ideana lyhentää toisen asteen ammatillisia perustutkintoja kaksivuotiseksi.
Suomessa on osaajapula, ja on käsittämätöntä, että VM:n ratkaisu tähän on osaamistason heikentäminen. Ehdotus on täysin vastuuton ja paluuta kauas menneisyyteen, kuten esimerkiksi OAJ ja AMKE tuoreeltaan totesivat.
On helppoa heitellä ehdotuksia leikkauskohteista, jos ei joudu pohtimaan niiden seurauksia.
Toteutuessaan esitys murentaisi niin ammatillisten opiskelijoiden sivistystä, rajaisi jatko-opintomahdollisuuksia ja heikentäisi jo ennestään kritisoitua nuorten ammatillista osaamista. Halutaanko Suomesta sellainen luokkayhteiskunta, jossa ammatillisen koulutuksen suorittaneiden ei tarvitse osata lukea, kirjoittaa, ajatella eikä vaikuttaa yhteiskuntaan? Ehdottomasti ei.
On helppoa heitellä ehdotuksia leikkauskohteista, jos ei joudu pohtimaan niiden seurauksia. Rahaministeriön virkamiesten ehdotus ammatillisen tutkintojen lyhentämisestä on tästä malliesimerkki. Jotta päättäjät välttävät tuhoisan virheen, kokosimme tiiviisti yhteen, mitä kaikkea pikatutkintoihin siirtyminen romuttaisi.
Uudistuksen seuraus 1: Hyvästi sivistys!
Valtiovarainministeriössä ei ehkä tiedetä, että ammatillisen koulutuksen lakiin kirjattuna tavoitteena on ammattiosaamisen vahvistamisen lisäksi tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi.
Yhteisissä tutkinnon osissa (YTO), joita ehdotus olisi karsimassa, opiskellaan juuri näitä ajatteluun tarvittavia taitoja. Siellä opiskellaan lukemista, kirjoittamista, laskemista, kieliä. Tiedon hankintaa, kriittistä ajattelua, omien näkemysten tuomista esiin, keskustelutaitoja, eettisyyttä ja muiden huomiointia. Nämäkö ovat VM:n mielestä turhia taitoja?
Ovatko lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen ja kielitaito VM:n mielestä turhia taitoja?
Yhteisissä tutkinnon osissa opiskellaan myös jokaisen arjessa tarvitsemia taitoja: miten seurataan omia tuloja ja menoja, miten solmitaan sähkösopimus, miten toimitaan, kun ostoksesta tulee reklamoida. Yhteisissä tutkinnon osissa myös vahvistetaan ammattilaisena toimimisen taitoja. Siellä opitaan työnhaussa, työelämässä ja yrittäjänä tarvittavia taitoja.
Yhteiset tutkinnon osat eivät siis ole ammattiosaamisesta erillinen palikka, joka tehdään opintojen lopussa. YTO-opintojen laajuus on 35 osaamispistettä, mikä vastaa noin puolen vuoden opintoja. Lukemisen, kirjoittamisen ja perusmatematiikan pitäisi olla jotenkin tuttuja, kun merkonomiopiskelija aloittaa myynnin opiskelun, kokin pitää ymmärtää tilavuuksista ja puuseppäopiskelijan pinta-alojen laskemisesta. Monella muullakin kuin matkailualalla tarvitaan jopa päivittäin vieraan kielen taitoja väestömme muuttuessa monikielisemmäksi.
Ammatillisessa ei opiskella asioita, jotka jo osataan. Kunkin opiskelijan polku on yksilöllinen samoin kuin opintojen kesto.
Jos opiskelija jo osaa nämä taidot, opettaja tunnistaa ja tunnustaa aiemmin hankitun osaamisen. Ammatillisessa ei opiskella asioita, jotka jo osataan. Kunkin opiskelijan polku on yksilöllinen samoin kuin opintojen kesto.
Moni valmistuu nopeammin kuin kolme vuotta, parhaimmillaan jopa vuodessa, jos on aiempaa osaamista tai työkokemusta tai on nopea oppimaan. Ammatillisen koulutuksen kesto ja järjestäminen ei määräydy kuukausien tai vuosien mukaan, vaan suoritettujen osaamispisteiden. Niitä tarvitaan 180 perustutkintoon.
Uudistuksen seuraus 2: Hyvästi koulutustason nousu!
Tutkintojen lyhentäminen rajaisi opiskelijoiden hakukelpoisuutta korkeakoulutukseen. Tämä olisi täysin nurinkurista sen laajasti jaetun tavoitteen kanssa, että puolet nuorista suorittaisi jatkossa korkeakoulututkinnon.
Koulutustason nostoa koskevaan tavoitteeseen ei ylletä vain lukion suorittaneiden nuorten määrällä, vaan korkeakouluihin tarvitaan myös ammatillisen koulutuksen suorittaneita. Jo nyt noin lähes puolella ammattikorkeakoulujen opiskelijoista on ammatillinen tausta.
Uudistuksella rajattaisiin sitä opiskelijamäärää, joka voisi siirtyä ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluun. Opintojen rajaamisen sijaan yhteisiä tutkinnonosia pitäisi valtioneuvoston koulutuspoliittisen selonteonkin mukaan vahvistaa jatko-opintovalmiuksien parantamiseksi.
On vastuutonta rajata 15-vuotiaiden loppuelämää päätöksillä, joissa heille tulee seinä vastaan.
Oppivelvolliset tulevat ammatilliseen koulutukseen suoraan peruskoulusta. On vastuutonta rajata 15-vuotiaiden loppuelämää päätöksillä, joissa heille tulee seinä vastaan. Pikatutkinnoista opiskelijat voivat valmistua, kun ovat 17-vuotiaita. Kuinka monen 17-vuotiaan valtiovarainministeriössä ajatellaan haluavan opiskella vielä vuoden, jos vaihtoehtona on mennä töihin? Samanaikaisesti alaikäisen työllistyminen on epävarmaa.
Monilla aloilla ei vaan ole töitä näin nuorille. Jatko-opintojen lisäksi rajataan myös työllistymistä. Ei näin!
Uudistuksen seuraus 3: Hyvästi työrauha!
Tutkintojen rajaaminen ei tapahdu noin vain, vaan se edellyttäisi paitsi lain muuttamista myös isoja muutoksia oppilaitosten arjessa. Opettajien ja rehtoreiden työajasta liian suuri osa menee hallinnollisten papereiden pyörittelyyn. Ohessa muutama esimerkki, mitä lisätyötä tällainen tutkinnon lyhentäminen aiheuttaisi. Kaikki tämä myös maksaa.
Muutos edellyttäisi päätöksiä siitä, mitkä osat opinnoista luovat jatko-opintokelpoisuuden ja mitkä opinnot varmistavat ammatillisen koulutuksen muiden tavoitteiden toteutumisen. Muutos edellyttäisi myös päätöksiä ja toimia perusopetuksen ja ammatillisen koulutuksen opinto-ohjaukseen ja hakuvaiheeseen, puhumattakaan erilaisista tietojärjestelmämuutoksista. Nämä ovat aina kalliita ja aikaa vieviä prosesseja. Se edellyttää koulutuksen järjestäjiltä opintojen rakenteen, tutkinnonosien käytännön toteutuksen ja opetuksen järjestämisen uudelleen suunnittelua, ohjeistamista ja toteutusta.
Kuka nämä uudistukset käytännössä toteuttaa? Millä ajalla ja jaksamisella? Jo nyt 60 prosenttia opettajista miettii alan vaihtoa jaksamisen ja työtaakan vuoksi. Myös esihenkilöiden työtaakka on kestämätön.
Ammatillisen reformista on viisi vuotta, oppivelvollisuusuudistuksesta noin kaksi vuotta. Molempien uudistusten kanssa vielä kipuillaan, ja tekemistä niiden kanssa riittää. Uudistusten sijaan tarvitaan lisää tukea aiempien uudistusten toteuttamiseen.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Ammatillinen toinen aste voi olla nykyistä suuremmassa roolissa osaajapulan ratkaisijana ja koulutusasteen nostajana. Opinnot on mahdollista suorittaa kokonaan työelämässä oppisopimuksella ja työllistyä näin heti. Oppisopimuksella voidaan opiskella myös lyhyempiä aikoja tai vaikka vuosi.
Seurauksista piittaamattomien uudistusten sijaan ammatilliseen koulutukseen tarvitaan työrauhaa ja ratkaisuja niihin ongelmiin, joista opettajat, opiskelijat ja koulutuksen järjestäjät ovat pitkään pitäneet ääntä.
Seurauksista piittaamattomien uudistusten sijaan ammatilliseen koulutukseen tarvitaan työrauhaa ja ratkaisuja tunnettuihin ongelmiin.
OAJ pitää tärkeimpiä asioina ammatillisen koulutuksen kehittämisessä riittävää opettajan antamaa, oppilaitoksessa tapahtuvaa opetusta, riittävää opinto-ohjaajien määrää sekä opiskelijoiden tarvitseman tuen vahvistamista. Nämä ovat eväät siihen, että opiskelijat valmistuvat ajallaan ja heillä on tarvittava osaaminen työelämässä ja yhteiskunnassa toimimiseen.
Tutustu myös muihin OAJ:n ehdotuksiin ammatillisen toisen asteen koulutuksen vahvistamiseksi
Eira Bani & Mirjami Lehikoinen
Kirjoittajat ovat OAJ:n erityisasiantuntijoita
