Liian paljon jää huomaamatta tänäänkin

Se, mitä tapahtuu, riippuu siitä, onko kyseisen koulun rehtorilla ja opettajilla monipuoliset valmiudet taata turvallisuus ja työrauha. Onko koulussa edes läsnäolevaa rehtoria, jolla on aikaa turvallisuuden sekä pedagogian johtamiselle? Jos on, opettaja olisi seuraavana aamuna luokassa vastaanottamassa oppilaita, kun he saapuvat tunnille. Opettaja määräisi, kuka on kenenkin pari tai missä ryhmässä työskennellään. Näin ei synny tilannetta, jossa jotakuta lasta ei valitse pariksi kukaan tai ota mukaan ryhmään. Yhä useammin rehtorilla on kuitenkin monta koulua johdettavana. Hän vierailee niissä satunnaisina päivinä eikä ehkä ole paikalla juuri silloin kuin tarvittaisiin.

Havaitseeko opettaja, että ennen hänen saapumistaan oppilastamme kiusattiin ja ettei tällä ole luokalla yhtään ystävää? Tuskin. Luokassa on 29 oppilasta. Näistä seitsemällä on vaikeuksia oppimisessa tai sosiaalisissa taidoissa ja yksi on pahasti masentumassa. Opettajan huomio ja aika menee yleensä niihin, jotka häiriköivät. Ei yksin istuvaan oppilaaseemme, joka hiljaa tekee tehtävänsä.

Kiusaamisen havaitsemisessa on merkitystä sillä, kuinka paljon yhdellä opettajalla on vastuullaan oppilaita. Siksi pitäisi lailla säätää, montako oppilasta yhdellä opettajalla voi olla. Lain pitäisi olla niin tiukka, ettei tukea tarvitsevaa oppilasta voitaisi sijoittaa yleisopetuksen ryhmään ilman tarvittavia tukitoimia ja että oppilas pääsisi pienryhmään, jos hän sellaista tarvitsee. Muu olisi vastoin lain säännöksiä.

Jos opettaja olisi huomannut yksinäisen kiusatun oppilaamme, mitä hän olisi tehnyt? Joka kolmannelta peruskoululta puuttuu toimintamalli siihen, kuinka opettajan pitäisi puuttua kiusaamiseen. Kolmannes kouluista ei myöskään ole antanut lainkaan ohjeita oppilaan tukemisesta, kiusaamisen loppumisen seurannasta eikä yhteistyöstä viranomaisten kanssa. Viidennes peruskouluista ei anna ohjeita siihenkään, miten yhteistyö huoltajien kanssa hoidetaan, jos kiusaamista ilmenee.

Tarvitaankin nopeasti valtakunnallinen ohjeistus siitä, miten opettajan pitäisi ehkäistä, havainnoida ja selvittää kiusaamista, sekä siitä, miten puuttua kiusaamiseen. Entä miten valvotaan, että kiusaaminen loppuu? Tässä tarvittaisiin yhteistyötä vanhempien kanssa. Ohjeet ovat tarpeen myös siltä varalta, että kiusaaminen kaikesta huolimatta jatkuu.

Miten opettaja sitten olisi voinut saada tiedon kiusaamisesta, jos ei itse sitä ole huomannut? Oppilaille olisi pitänyt järjestää helppo tapa ilmoittaa kiusaamisesta. Tiedon saatuaan opettaja olisi kertonut tapahtumista osapuolien vanhemmille.  Yhdessä olisi etsitty keinoja ystävän löytymiseen ja kiusaamisen lopettamiseen. Oppilaallemme olisi annettu hänen tarvitsemaansa apua ja tukea yhdessä vanhempien, opettajan ja opiskeluhuollon henkilöstön kanssa, seurattu tilannetta ja varmistettu, ettei kiusaaminen jatku. Kiusaaja olisi joutunut teoistaan lain mukaisiin seuraamuksiin.

Kiusaaminen ei lopu, elleivät vanhemmat tee yhteistyötä opettajan kanssa ja kiusaajaoppilaat muuta käytöstään ja ymmärrä tekojensa vaikutuksia. Tarvitaan säännöllisesti oppitunteja, jolloin opettajan johdolla vahvistetaan oppilaiden ryhmäytymistä, pohditaan yksinäisyyttä ja harjoitellaan vuorovaikutustaitoja sekä toisten huomioonottamista.

Kiusaamistapauksien varalta pitäisi olla aina sovittuna, miten tehdään yhteistyötä poliisin, sosiaalitoimen ja lastensuojelun kanssa. Koska ulkopuolinen apu on joskus tarpeen, pitäisi aluehallintovirastossa olla henkilö, joka on perehtynyt erityisesti kiusaamisasioiden hoitamiseen ja jolla on toimivalta ottaa asioita selvitettäväkseen myös ilman kanteluita. Opetuksen järjestäjät pitää velvoittaa arvioimaan oppilaan koulunkäyntikykyä ja jaksamista. Tarvitaan sairaalakoulupaikkoja tarvetta vastaava määrä ja kynnys lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin alemmaksi ja reitti sinne nopeaksi.

On aika ryhtyä tekoihin, jotka mahdollistavat sen, että jokaisella opettajalla ja vanhemmalla on aikaa huomata oppilas, olla läsnä, kysyä, kuinka hän voi.

Nina Lahtinen
koulutusasiainpäällikkö, OAJ