Opettajamitoituksella turvataan työrauha ja laadukas opetus sopivankokoisissa ryhmissä

Oikeankokoiselle opetusryhmälle on vaikea sanoa ehdotonta ja tarkkaa lukua, sillä ryhmät eivät ole samanlaisia. Ryhmäkokoja arvioitaessa on huomioitava oppijoiden ikä, tuen tarve ja muut edellytykset koulutyöskentelylle.

Esimerkki: Luokassa A työrauha on hyvä ja opettajan edellytykset jokaisen oppilaan huomioimiseen ovat kahdenkymmenen oppilaan ryhmässä erinomaiset. Samaan aikaan seinän toisella puolella luokassa B opettaja uupuu kahdenkymmenen oppilaan kanssa, kun leijonanosan voimista vievät tuen tarpeessa olevat ja henkilökohtaisempaa ohjausta tarvitsevat oppilaat.

Opettajamäärän on tämän vuoksi perustuttava tarkoituksenmukaiseen mitoitukseen. Varhainen puuttuminen ei saa olla sanahelinää. Tänä koulutusleikkausten aikana luokissa on kuitenkin lähes aina enemmän oppilaita kuin tässä esimerkissä, varsinkin lukiokoulutuksessa, jossa opetusryhmät ovat järisyttävän suuria.

Ryhmän koko vaikuttaa oppimistuloksiin

Tutkimuksissa on osoitettu, että ryhmäkoolla on selkeä yhteys oppimistuloksiin (Tulevaisuuden peruskoulu, OKM julkaisuja 2015:8). Nykyaikaisessa kasvatus- ja koulutustehtävässä työtavat ovat monimuotoisia ja ne huomioivat yksilön tarpeita ja edistymistä. Sekä perusopetuksen että toisen asteen oppilaiden arviointi ja palaute opintojen edistymisestä edellyttävät oppijan tuntemusta ja aikaa. Vastaavasti varhaiskasvatuksessa yksilöllinen ja suunnitelmallinen kasvatustyö edellyttää, että varhaiskasvatuksen opettajia on riittävä määrä. Opetus- ja kasvatustyössä kaikkein tärkeintä on opettajan ja oppijan vuorovaikutus ja aito kohtaaminen.

Suomalaisen korkeasti koulutetun opettajan pedagoginen osaaminen näkyy vahvimmin silloin, kun opettaja voi hyödyntää monipuolisesti erilaisia opetusmenetelmiä. Suuressa ryhmässä yksilölliset, opetussuunnitelman mukaiset työtavat eivät ole mahdollisia, mikä näkyy oppimistulosten heikkenemisenä.

Häiriö- ja ongelmakäyttäytymisen lisääntyessä myös koulukiusaaminen yleistyy. Häiriötilanteiden selvittäminen vie yhä enemmän opettajan aikaa, joka on pois muusta kodin ja koulun välisestä viestinnästä ja yhteistyöstä. Häviäjäksi jää oppilaiden enemmistö, joka ei saa sitä laadukasta opetusta, jota opettajat osaavat antaa. Kierre on loputon ja lista pitkä.

Opettajamitoituksesta säätäminen lisää opetuksen laatua

Opettajamitoitus on avaintekijä parempiin oppimistuloksiin. Tutkimukset osoittavat myös, että ryhmäkoolla on yhteys myöhempiin opintoihin ja tulotasoon (Fredriksson, P. ym. 2013). Riittävä opettajien määrä oppilaitoksissa ehkäisee ennalta myös syrjäytymistä ja parantaa viihtyvyyttä. Tähän Suomessa pitää olla keinot ja varaa.

Miten sopivan kokoinen opetusryhmä sitten määritellään? OAJ esittää ratkaisuksi, että opettajamitoituksesta säädetään opetuksen järjestäjää velvoittavalla tavalla. Esimerkiksi 1.–2.-luokilla suhdeluvun tulisi olla 1:18, eli yksi opettaja kahdeksaatoista oppilasta kohden, sitä ylemmillä luokilla 1:20. Suhdeluku huomioisi myös oppilaiden tuen tarpeen, kun tukea saavat oppilaat laskettaisiin suhdelukuun suuremmalla kertoimella.

Koulutuksen tehtävä on taata yhdenvertaiset mahdollisuudet laadukkaaseen oppimiseen. OAJ:n malli opettajamitoituksesta vahvistaa koulutuksen laatua. Pienenevien ikäluokkien aikana Suomella ei ole varaa menettää yhdenkään lapsen ja oppijan potentiaalia kehittyä tulevaisuuden taitajaksi.

Tuomo Laakso

Erityisasiantuntija, OAJ