Kun vaalit lähestyvät kilpailu siitä, mitkä teemat näkyvät julkisessa keskustelussa, kiristyy. Viekö sote, sotu tai nato vaalikeskusteluilta kaiken ajan vai jääkö tilaa myös koulutukselle, kasvatukselle ja tutkimukselle?
Tähän vaikuttavat paitsi puolueiden asettamat tavoitteet, myös sellaiset ennakoimattomat maailman tapahtumat, jotka herättävät kiinnostusta.
Myös sillä, millaisia teemoja media vaalien alla nostaa esille, on vaikutusta. Ei ole yhdentekevää, millaisiin argumentteihin media tarttuu ja millaisille näkökulmille annetaan painoarvoa.
On mielenkiintoista, että Ruotsin vaaleista piirtyi Suomessa vahva kuva maahanmuuttovaaleina. Väitettiin jopa, että keskustelu tästä teemasta olisi ratkaissut vaalit. Se on harhaanjohtavaa, sillä todellisuudessa ihmisten äänestyspäätöksiin vaikuttivat eniten koulutukseen ja terveyspalveluihin liittyvät kysymykset. Maahanmuutto oli vasta kahdeksannella sijalla.
Uskon, että näin on myös Suomessa. Koulutus, osaaminen ja hyvinvoinnin rakentaminen kiinnostavat suomalaisia. Ne tulevat lähelle arjessa. Siksi niistä on myös äärimmäisen tärkeää keskustella vaaleissa.
On selvää, että kaikki puolueet pitävät – ainakin vaalien alla – koulutusta, kasvatusta ja tutkimusta hyvinä ja tärkeinä asioina. Niistä on helppo kirjoittaa koskettavia juhlapuheita.
Myös siitä, kannattiko koulutuksesta, tutkimuksesta ja innovaatiotoimista leikata, puolueet osaavat jo nyt väitellä ansiokkaasti. Media helposti ruokkii keskustelua näistä tärkeistä asioista. Surullista on, jos keskustelussa ei päästäisi pitemmälle.
Väitän, että myös koulutukseen ja kasvatukseen kohdistuu sellaisia periaatteellisia ja ideologisia eroja puolueiden välillä, että niitä on syytä nostaa esille vaalien yhteydessä. Ne ovat kansalaisille tärkeitä teemoja.
Enkä puhu nyt esimerkiksi sukupuolisensitiivisyydestä, uskonnon opetuksesta ja oikeudesta kurinpitoon, vaan ihan oikeista, päivänpoliittisista koulutuspoliittisista kysymyksistä. Edellisiä arvokysymyksiä yhtään väheksymättä.
Iso kysymys on esimerkiksi oppivelvollisuus. Moni on samaa mieltä siitä, että yhtäkään lasta tai nuorta ei saa päästää syrjäytymään. Siksi olisikin hyvä, että oppivelvollisuus olisi nykyistä laajempi sekä alku- että loppupäästä.
Meille OAJ:ssä tämä tarkoittaa maksutonta varhaiskasvatusta ja kaksivuotista, velvoittavaa esiopetusta sekä oppivelvollisuuden ulottamista 19-vuotiaaksi asti sisältäen toisen asteen opinnot.
Oppivelvollisuudesta pitää käydä perusteellista ja kiihkotonta keskustelua pohjautuen tutkittuun tietoon. Toivon, että jokainen puolue ottaa asiaan kantaa vaaliohjelmissaan sekä vaalitenteissä.
Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen on asia, joka huolettaa niin kansalaisia kuin opettajia. Koulutuksella on merkittävä rooli tasa-arvoisten mahdollisuuksien edistäjänä. Samalla kuitenkin erot eri alueiden välillä kasvavat koulutuksessa.
Erityisesti oikeus opettajan antamaan opetukseen ja ohjaukseen, vuorovaikutukseen ja tukeen vaihtelevat huomattavasti eri alueilla. OAJ haluaa, että opettajamitoituksesta säädetään kaikilla asteilla niin, että oppijan oikeus opetukseen ja ohjaukseen turvataan. Samoin riittävä johtamisen resursointi on ensiarvoisen tärkeää.
Kysymys kuuluukin, ovatko puolueet valmiita edistämään yhdenvertaisuutta vai pidetäänkö normit väljinä ja annetaan erojen kasvaa?
Jatkuva oppiminen on monien koulutuspolitiikan toimijoiden ja puolueiden huulilla. Asiasta pitääkin puhua, sillä tällä hetkellä työn tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa.
Työllisyysasteen nostaminen kestävällä tavalla edellyttää uudenlaista osaamista. Tähän ongelmaan ratkaisuksi OAJ on esittänyt osaamisseteliä sekä joustavia täydennyskoulutusratkaisuja.
Mutta ollaanko jatkuvaan oppimiseen todella valmiita panostamaan vai jätetäänkö lysti jokaisen oman aktiivisuuden varaan?
Lopulta keskustelu koulutuksesta on käännettävä myös rahaan. On selvää, että yhteiskunta ei kehity, jos kasvatukseen, koulutukseen ja tutkimukseen ei sijoiteta.
Vaikka rahaa menee paljon, koulutus, kasvatus ja tutkimus maksavat itsensä monin verroin takaisin. Siksi ne tulee asettaa seuraavan hallituksen tärkeimmäksi investointikohteeksi.
Loppuun nostankin yhden tärkeimmistä kysymyksistä: Mihin eri puolueet ovat valmiit satsaamaan ja kuinka paljon? Tämä kysymys voi ratkaista monen suomalaisen äänestyspäätöksen.
PS. Katteettomista lupauksista jää kiinni aina ennen pitkää, sen tiedämme.
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitter: @OlliLuukkainen
