Onko inhimillinen sivistys pelkkä kilpailukyvyn rakennuspalikka?

OKM:n tulevaisuuskatsaus alkaa hienon ylevästi osiolla Osaaminen, luottamus ja merkityksellinen elämä.  Siihen katsauksen puhtaasti sivistystä ja koulutuksen inhimillistä ja sosiaalista merkitystä korostava osuus sitten päättyykin.

 

Pääosin katsauksessa puhutaan koulutuksesta ja osaamisesta kilpailutekijänä, tuottavuuden ja työllisyyden vahvistajana. On sääli, että hyvätkin ideat ja avaukset on katsauksessa verhottu ainoastaan keinoksi edistää tällaisia tavoitteita.

 

Uskoisin, että monelle suomalaiselle äidille, isälle, lapselle ja nuorelle koulutuksen, sivistyksen ja kulttuurin merkitys on jotakin paljon syvempää ja ainutlaatuisempaa kuin pelkästään osaavan työvoiman tuottamista ja hyväksi kilpailutekijäksi päätymistä. Kansakuntamme koulutususko väistämättä hiipuu, jos sivistyksen elämänlaatua ja hyvinvointia edistävästä merkityksestä ei uskalleta puhua. Eikö yhteiskunnan perimmäinen tarkoitus ole tarjota puitteet arvokkaan ja hyvän elämän elämiseen?

 

Koulutuksella toki on kaksinainen rooli, eivätkä hyvinvointi ja kilpailukyky ole toisilleen vastakkaisia. Ne ovat saman kolikon kaksi eri puolta. Ilman vakaata taloutta, kasvua ja työllisyyttä yhteiskunnassa ei ole tarjolla myöskään samalla tavalla mielekkäitä urapolkuja, vapaa-ajan mahdollisuuksia tai luottamusta vahvistavaa ilmapiiriä. Kyse on siitä, kummalle tavoitteelle annetaan väline- ja kummalle itseisarvo.

 

OKM:n tulevaisuuskatsauksessa on esitetty monta äärimmäisen tärkeää toimenpidettä, joista todella toivon kirjauksia seuraavaan hallitusohjelmaan. Näitä toimia ovat esimerkiksi varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostaminen, esi- ja perusopetuksen laadun ja voimavarojen vahvistaminen ja arvioinnin tasapuolisuuden kehittäminen. Yhtä lailla suomen kielen opiskelumahdollisuuksien parantaminen maahanmuuttajille, koulutustason nostaminen ja jatkuvan oppimisen mahdollistaminen ovat asioita, joita ei voi koulutuksen tulevaisuudesta keskusteltaessa sivuuttaa.

 

Toimenpiteet ovat inhimillisesti tärkeitä, ja ne ovat tärkeitä siksi, että koulutusjärjestelmämme voi suoriutua sille asetetuista tavoitteistaan ja vastata sille asetettuihin odotuksiin. Voi olla, että ne ovat myös tärkeitä siksi, että Suomeen investoitaisiin ja syntyisi uusia työpaikkoja.

 

Työelämän ja yhteiskuntatalouden tehtävä on palvella inhimillistä ja hyvää elämää, ei toisin päin. Siksi toivoisi puhuttavan ennemmin yksilöiden osaamis- ja työelämätarpeista kuin ainaisista työmarkkinoiden osaamistarpeista, vaikkakin yksilön osaamistarpeet työelämän tarpeisiin vahvasti pohjautuvatkin. Ihmiset, joiden luovuudelle ja innostukselle oppia on annettu tilaa ja jotka kokevat toimintansa merkitykselliseksi, myös luovat uutta ja näin tuottavat lisäarvoa kanssaihmisilleen ja työmarkkinoille.

 

OKM:n katsaus on virkamiesten avaus tuleviin hallitusneuvotteluihin. Toivon, että seuraavissa ulostuloissaan myös virkamiehet uskaltautuvat pohtimaan hitusen rohkeammin, millaisilla keinoilla ja toimenpiteillä osaamisen, luottamuksen ja merkityksellisen elämän tavoitetta voitaisiin edistää.

 

Huoli hyvinvointierojen kasvusta, yhteenkuuluvuuden heikkenemisestä ja osattomuudesta eivät saa jäädä vain komeiksi kirjauksiksi, kauniiksi sanoiksi, sanahelinäksi. Siksi käynnistimme Sivistysakatemiankin. Sivistyksen arvon korostaminen ja vaaliminen on myös ministeriön virkamiesten tehtävä.

 

OAJ:n puheenjohtaja
Twitter: @OlliLuukkainen