Oppilaan oikeus saada tarvitsemaansa tukea ei toteudu - päättäjät, toimianne tarvitaan!
Miksi oppilaiden tuki ja erityisopetus ovat koko ajan tapetilla valtakunnan mediassa? Siihen on yksiselitteinen vastaus. Kolmiportainen tuki ja inkluusio eivät toimi hyvästä laista huolimatta.
Miksi tuki tai inkluusio eivät sitten toimi?
Siihenkin on yksiselitteinen vastaus: inkluusiota on käytetty kunnissa säästökeinona, erityisluokkia on lakkautettu ja oppilaiden tuen tarpeeseen ei yksinkertaisesti ole annettu riittävästi rahaa todellisen tuen toteuttamiseen.
On aivan eri asia olla 10 oppilaan ryhmässä erityisluokanopettajan vahvan tuen piirissä kuin isossa, jopa 30 oppilaan luokassa, ja saada osa-aikaista erityisopetusta muutama tunti viikossa, jos sitäkään. Oppilaiden oikeus saada tarvitsemaansa tukea on jäänyt kuntatalouden jalkoihin.
Yle julkaisi vastikään vanhemmille ja opettajille tehdyn oppilaan tukea koskevan kyselyn tulokset, jotka kertovat yhtä karua kieltä kuin OAJ:n viime keväänä tekemä kolmiportaisen tuen selvitys. Ylen kyselystä selvisi muun muassa se, että huoltajat joutuvat taistelemaan siitä, että heidän lapsensa saavat tarvitsemaansa tukea koulussa.
Ongelma tosiaan on se, että opettajilla ei ole riittävästi aikaa eikä välttämättä osaamistakaan ottaa huomioon jokaisen oppilaan tuen tarpeita suurissa ryhmissä. Erityisopettajat ovat täystyöllistettyjä. Erityisluokilla - niillä, joita vielä on jäljellä – erityisluokanopettajat joutuvat useimmin väkivallan uhreiksi juuri julkaistun työolobarometrin mukaan.
Lista opettajien työn lisääntymisestä ja vaatimuksista on niin pitkä, ettei se mahtuisi yhdelle sivulle. Opettajille sysättiin uusia vaatimuksia kolmiportaisen tuen toteuttamiseksi, mutta täydennyskoulutus jäi aivan liian vähälle.
Inkluusio, sen alkuperäisessä merkityksessä, on sinänsä oiva. Se toimii silloin hyvin, kun koulussa on riittävästi resurssia sen toteuttamiseen. Resurssi tarkoittaa sitä, että koulussa on riittävästi erityisopettajia ja erityisluokanopettajia, jotka ihan oikeasti voivat olla mukana oppilaan tuen toteuttamisessa yhdessä luokan- ja aineenopettajien kanssa. Oppilailla pitää myös olla mahdollisuus saada osa-aikaista erityisopetusta pienryhmässä aika ajoin. Lisäksi meillä on oppilaita, jotka tarvitsevat pienryhmän kokoaikaisesti oppiakseen. Erityisluokkia tarvitaan siis edelleen.
Kaikista hätähuudoista huolimatta: Miksi mitään ei tapahdu oppimisen ja koulunkäynnin tuen edistämiseksi? Siinäpä kysymys!
Oppilaan tuen toteutuminen tai toteutumattomuus ei olisi edellä kuvatun synkkä, jos päättäjämme todella haluaisivat panostaa koulutukseen ja sivistykseen. Median ja opettajien ansiosta oletettavasti kaikki opetusministeriä myöten tietävät, että oppilaan tarvitsema tuki ei toteudu lain tekijöiden tarkoittamalla tavalla. Kannamme suurta huolta oppilaiden oppimisesta ja tuen toteutumisesta.
Mikä siis avuksi ongelmaan?
Tarvitsemme todella järeämpiä toimia, jotta jokaisen lapsen ja nuoren oikeus tarvitsemaansa tukeen alkaa toteutua. Opettajat tekevät töitä oppilaiden tuen tarpeen toteutumiseksi yli jaksamisensa. Enempään he eivät kykene ilman riittäviä resursseja.
Päättäjämme, me heitämme teille nyt palavan pallon, joka on sammutettava heti!
Oppimisen tukipilarit -selvityksestä löytyvät OAJ:n ehdotukset siihen, kuinka saisimme kolmiportaisen tuen toimimaan. Nyt tarvitaan päätöksiä ja tekoja.
