Osallisuuden kokemus ja ryhmään kuuluminen kiinnittävät ammatillisiinkin opintoihin
25.09.2018 - 00.00
Blogi
Ammatillisen koulutuksen uudistuksen yksi keskeinen ajatus on, että 16–18-vuotias ammatillisessa koulutuksessa opiskeleva nuori on kykenevä itsenäiseen elämiseen, olemiseen ja opiskeluun. Hän on itseohjautuva ja tulevaisuudestaan tietoinen, oppimishaluinen ja oppimiskykyinen jatkuvan oppimisen ammattilainen.
Nuori ammattilaisemme osaa suuntautua eteenpäin sekä henkilökohtaisen elämän tiellä että työelämän ammattilaiseksi kehittymisessään – ilman opiskeluryhmän tukea tai opetusta tai opinto-ohjausta. Onhan hän onnistuneesti osannut valita itsenäisesti opiskeltavan ammattialansakin.
Näin on pääteltävissä, kun lukee viime vuosien poliittisia ja virkamiesten sekä Suomen Yrittäjien kirjoittamia kirjoituksia ammatillisen koulutuksen kehittämisestä. Varsin pitkälle samaan ajatteluun sortuvat myös monet ammatillisen koulutuksen järjestäjät itse.
Opiskelijoiden oppimista ja opintojen sujuvuutta on mitattu eri tavoin viime vuosina. Opintojen läpäisy on ollut kiinnostuksen kohteena pitkään, ja sen eteen on tehty ja tehdään valtavasti työtä eri oppilaitoksissa koko ajan.
Opintojen läpäisy on keskeinen ammatillisen koulutuksen rahoitusmittari. Laatua mitataan työllistymisellä. Opettajien antaman opetuksen ja ohjauksen määrää turvataan juuri sillä, että osa rahoituksesta on työllistymisen takana.
Ammatillisen koulutuksen uuden lainsäädännön ja rahoitusperusteiden muutosten avulla halutaan koulutusta viedä entistä lähemmäksi työelämää, vähentää keskeyttämistä ja nopeuttaa opintojen suorittamista. Unohdettiinko kuitenkin jotain oleellista.
Reformihuumassa unohtui yksi opiskeluun oleellisesti liittyvä ja opintoihin kiinnittävä opiskelijan perustoive, halu osallistua ja oppia yhdessä.
Opetushallitus on tänä vuonna julkaissut Laura Jauholan ja Jeremias Kortelaisen tekemän selvityksen Osallisena opinnoissa. Tämäkin tutkimus vahvistaa, miten osallisuuden kokemus tukee opintoihin kiinnittymistä ja edistää niiden sujuvuutta.
Koulutuksen järjestäjien käytössä olevista toimintamalleista on arjen kokemusten myötä syntynyt tietoa eri menetelmien toimivuudesta. Yhdeksi tärkeimmistä on koettu ohjauspalveluiden saatavuus jo ennen koulutuksen aloittamista ja erityisesti koulutuksen aikana.
Siksi onkin hämmentävää, että opiskelijoiden toiveet opetuksen, opinto-ohjauksen ja tuen tarpeesta, eivät mene päättäjille perille. Tilanne on tällä hetkellä vastoin laissa opiskelijalle kirjattua oikeutta saada riittävä määrä opetusta ja ohjausta (531/2017, 61 §).
Miksi opetuksen ja opinto-ohjauksen määrää ei saada säädettyä konkreettisemmin ja sitovammin, vaikka opiskelijat, ja nyt onneksi myös työelämä, sitä vaativat?
Opinto-ohjauksen ja erityisen tuen tarve on kasvanut opintojen henkilökohtaistamisen ja osaamisen kehittämissuunnitelman (HOKS) sekä jatkuvan hakeutumisen myötä entisestään.
HOKS ohjaa opiskelijan opintopolkua ja yksilöllisiä valintoja. Koulutuksen järjestäjille onkin nyt tarjolla oiva mahdollisuus opiskelijoiden osallisuuden ja opintoihin kiinnittymisen vahvistamiseen.
Kun opiskelijat saavat tietoa tarjolla olevista erilaisista vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista vaikuttaa omaan opiskeluunsa, he myös sitoutuvat ja ottavat paremmin vastuuta opinnoistaan. Toivottavasti tähän mahdollisuuteen tartutaan ja siihen panostetaan.
Myös ammatillisen koulutuksen aikana osaaminen karttuu yhdessä ja yhteisöön kuulumisen tunteen avulla. Se on yksi oppimisen peruslainalaisuuksista.
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitter: @OlliLuukkainen
