Vuosi on vanhan sanonnan mukaisesti paketissa ja saaliit säkissä. Usein tässä kohtaa on tapana katsoa kuluneen vuoden tapahtumia, hyristä tyytyväisyyttään tai luvata itselleen jotain parempaa kuin, mitä vuosi toi tullessaan – tai jotain siltä väliltä.
Ajoittain onkin hyvä pysähtyä pohtimaan tehtyä ja tekemätöntä. Miksi asiat menivät niin kuin menivät? Mikä oli osuuteni tapahtuneessa? Parasta on tietysti oppia tästä.
Usein tapahtunut on monen osatekijän summa. Kannattaa siis olla niin itseään kuin ympäristöään kohtaan armelias ja anteeksiantava.
Usein tuntuu siltä, että elämme liiaksi kielteisyyden ja epäonnistumisen tilassa ja ajassa. Emme näe ympärillämme olevaa hyvää.
Itseäni työssä rassaa erityisesti se, että joudun ja päädyn puhumaan ja kirjoittamaan niin paljon ongelmista – ja käyttämään suuren osan ajastani valittamiseen ja kielteisten asioiden sekä epäonnistumisten esiin nostamiseen.
Mennytkin vuosi on kuitenkin sisältänyt valtavan määrän onnistumisia sekä omalta että erityisesti työyhteisöjeni ja järjestöjeni osalta. Niistä saa eniten palautetta jäsenkunnan parissa kentällä kiertäessä. Siellä on onneksi vahva usko tekemisemme oikeutukseen ja tärkeyteen.
Harmittavan paljon siitä työstä on kuitenkin kohdistunut erilaisten mielestämme kielteisten kehityssuuntien tai tehtyjen esitysten estämiseen. Olemme onnistuneet estämään heikennyksiä esimerkiksi irtisanomislakiasiassa ja varhaiskasvatuslain uudistamisessa. Lisäksi olemme torpanneet pyrkimyksiä heikentää joidenkin jäsenryhmiemme palvelussuhteen heikennyksiä.
Mieluumminhan sitä kehittelisi hyvää ja käyttäisi aikansa paremman maailman rakentamiseen.
Suomi on vauras maa. Suomi on hyvinvointiyhteiskunta, jossa varsin vahva tasa-arvo, demokratia, yhteisvastuu, turvallisuus ja osaaminen ovat perusosa kaikkien kansalaisten elämää. Valitettavan monella elämä ei kuitenkaan ole hyvässä mallissa, he tarvitsevat yhteisvastuullisen tukemme.
Olemme saaneet yhteistyöllä koulutuksen, kasvatuksen ja tutkimuksen alueella, myös laajemmin yhteiskunnassa paljon hyvää aikaiseksi. Edistysaskeleita ovat uusien työaikamallien kokeilut ja ammatillisen koulutuksen vuosityöaikaan siirtymissopimukset, koulutuksen, kasvatuksen ja tutkimuksen rahoituksen orastava vahvistuminen ja uusi varhaiskasvatuslaki.
Ehdotankin, että itse kukin listaisi ennen kaikkea saavutuksiaan ja onnistumisiaan vanhan vuoden saldoksi. Tehdään yhdessä myös uudesta vuodesta päättyvää parempi.
Sen tämä vuosi on nimittäin jälleen opettanut, että viisautta on yhdessä rakentaminen ja tarvittaessa pienin askelin eteneminen.
Kuunteleminen, toisten osapuolten ymmärtävä kuuleminen ja rakentava yhteistoiminta tuottavat enemmän ja suuntaavat energian tuloksellisemmin kuin valta-asemalähtöinen vastakkainasettelu. Esimerkiksi työmarkkinaratkaisut ovat yhdessä pitkäjänteisesti rakentaen tasapainoisempia kuin sovittelulla syntyvät ja lakiuudistukset toimivampia kun työntekijöitä aidosti kuullaan.
Kiitos sekä omasta että OAJ:n ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn puolesta kuluneesta vuodesta!
Yhdessä olemme enemmän!
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitter: @OlliLuukkainen
