Karut, sivistysvaltiolle täysin sopimattomat uutiset vanhustenhoidon ja varhaiskasvatuksen tilasta kertovat siitä, että läheskään kaikki Suomen kunnat eivät enää selviydy tehtävistään perustuslain edellyttämällä tavalla. Osittain ne kertovat myös kuntapäättäjien osaamattomuudesta, joissain tapauksissa myös välinpitämättömyydestä.
Kansalaisten tasa-arvo ei enää toteudu. Kyvyttömyydessään järjestää lakisääteisiä palveluitaan, kunnat ovat lähteneet ulkoistamaan niitä.
Mihin ihmeeseen toimintansa ulkoistanutta kuntaa enää tarvitaan? Ei mihinkään.
Kunnat myllerryksessä
Kuntakenttä on väestökehityksen vuoksi ollut voimakkaassa muutoksessa. Muutos tulee jatkumaan.
Valtiovalta on voimakkaasti vetäytynyt kuntien rahoituksesta. Esimerkiksi perusopetuksen osalta valtion rahoitusosuus on pienentynyt Paavo Lipposen hallituksen aikaisesta 58,11 prosentista jo alle 25 prosenttiin.
Puolet kunnista on liian pieniä vastaamaan lakisääteisistä tehtävistään. Kuntakenttä onkin pantava eduskunnan päätöksin täysremonttiin.
Pelkkä kuntakentän remontti ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan kuntien nykyistä tiukempaa ohjausta ja valvonnan vahvistamista.
Suomen kunnat ovat kooltaan keskimäärin melko pieniä. Keskimääräinen kuntakoko vuonna 2017 oli 17 727 asukasta. Alle 5000 asukkaan kuntia on 134.
Tarvitaan noin 5000 asukkaan pohja yläkoulun toiminnallisesti hyvään pyörittämiseen. Eli lähes puolet kunnista jo nyt – ja varmasti puolet 10 vuoden päästä – eivät pysty takaamaan lapsille ja nuorille yhdenvertaisia lähtökohtia elämänpoluille.
Laatukriteerejä tarvitaan
Hyväuskoisessa ja osin naivissa kuntien itsemääräämisoikeuden korostamisessa on menty liian pitkälle. Useille toiminnoille tarvitaan tinkimättömät laatukriteerit.
Lisäksi tarvitaan lakeihin selkein numeroin kirjattuja vaatimuksia kunnan toiminnan järjestämiselle.
Vanhustenhuollon hoitajamitoituksen lisäksi tarvitaan nyt varhaiskasvatuksen ryhmäkoon pienentäminen. Samalla subjektiivisen päivähoito-oikeuden kaikki rajoitteet on poistettava.
Perusopetukseen tarvitaan ehdottomat, ylittämättömät ylärajat opettaja-oppilasmäärien suhteelle niin perusryhmiin, erityiseen tukeen kuin opinto-ohjaukseenkin. Sekä lukiokoulutukseen että ammatilliseen koulutukseen tarvitaan lähiopetuksen vähimmäismäärää koskevat alittamattomat rajat.
Kunnan tehtävä on tuottaa hyvää
Kuntien tehtävänä on itsearvioinnin pohjalta kehittää toimintaansa, mutta kunnat suoriutuvat tästä vain välttävästi, kertoo Kansallinen koulutuksen arviointikeskus tutkimuksessaan.
Itsearviointi ja tietoon perustuva päätöksenteko kaipaa tuekseen kunnollisia kriteereitä ja indikaattoreita, mutta niitä ei ole saatavilla.
Myöskään kuntalaiset eivät saa tietoa siitä, miten oman kunnan koulutus eroaa muiden kuntien tarjoamasta palvelusta. Tämä edellyttää kuntalaisilta lähes sokeaa luottamusta koulutuksen laatuun ja paikallisten päättäjien ratkaisujen vastuullisuuteen.
Kun ongelmia ilmenee, keinoja puuttumiseen ei ole. Valtion lupa- ja valvontavirastolle (Luova) tulee antaa mahdollisuus valvoa oma-aloitteisesti kaikkea opetustoimen lakien mukaista toimintaa.
Lisäksi sillä pitää olla toimivat sanktiokeinot, mikäli opetusta tai koulutusta ei järjestetä lainsäädännön edellyttämällä tavalla.
Lapsen näkökulmasta ennakollinen puuttuminen ja tehokas valvonta ovat tärkeä ja inhimillisesti katsoen välttämätön osa oikeusturvaa.
Kunta ei ole itseisarvo, vaan organisaatio, jonka tehtävänä on tuottaa kansalaisille hyvää ja turvata tasa-arvon toteutuminen kaikissa osissa Suomea.
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitter: @OlliLuukkainen
