Olemme jälleen juuri saaneet kiitosta suomalaisen koulutuksen ja koulutusosaamisen tasosta ja laadusta. Yli ISTP2019 -huippukokous nostaa esille jälleen kerran koulutusviennin mahdollisuudet.
Suomalaisia koulutuspalveluja vietiin viime vuonna reilulla 300 miljoonalla eurolla. Kasvu joillain koulutuksen sektoreilla on ollut huimaa. Esimerkiksi ammatillinen koulutus on kasvanut edellisestä vuodesta 52 prosenttia tai oppimisympäristöjen vienti 176 prosenttia.
Suomen tavoitteena on kasvattaa palveluvientiä miljardiin euroon lähivuosina. Tavoite on oikea.
Suurin heikkous koulutusviennin kasvattamisessa on se, että teemme vientiä säästäen.
Koulutusviennissä on ollut mukana toimijoita viime vuonna lähes 500 henkilötyövuotta vastaava määrä. Uusia työpaikkoja syntyi 150, erityisesti kohdemaissa tapahtuviin opetustehtäviin ja koulutusviennin myynti- ja asiantuntijatehtäviin.
Suurin heikkous koulutusviennin kasvattamisessa on se, että teemme vientiä säästäen. Meillä ei rohjeta laittaa koulutukselle oikeaa hintalappua, vaan lähdemme liikkeelle siitä, että kauppa edes saadaan toteutumaan.
Suomalainen koulutus kuitenkin kiinnostaa maailmalla ja moni olisi oletettavasti valmis maksamaan laadukkaasta ”tuotteesta”.
Suomalaisilta toimijoilta puuttuu edelleen riskirahoitus. Vuonna 2018 Education Finland -kasvuohjelman jäsenet kertoivat saaneensa rahoitusta 29 % yrityksiltä, erityisesti kotimaisilta yksittäisiltä sijoittajilta.
Lisäksi Opetushallitus perusti uuden osakeyhtiön vauhdittamaan koulutusvientiä, johon valtio luovutti 80 miljoonan euron pääoman. Hyvä alku ja tuki.
Suomeen rakennettava kansainvälinen asiantuntijapooli
Kansallisella tasolla koulutusviejät ovat vielä kovin pieniä yksittäisiä toimijoita, eli kenttä on edelleen hyvin sirpaleinen.
Tällä alueella on monia yksityisiä toimijoita ja oppilaitosten omia yhtiöitä, joilla ei ole edelleenkään tarpeeksi keskinäistä vuorovaikutusta.
Maassamme on jo iso joukko opettajia, jotka ovat työskennelleet koulutusviennin parissa.
Asiantuntijapoolin kautta kuhunkin tilanteeseen löydettäisiin parhaat osaajat.
Suomeen tarvitaan pikaisesti opetushenkilöstöstä niin sanottua valmiusjoukko, johon koulutusviennistä kiinnostunut tai siellä toimiva tai toiminut voi ilmoittautua. Nyt toimijat ovat kovin samoja henkilöitä vuodesta toiseen.
Asiantuntijapooli paikkaisi sitä tarvetta, että koulutusvientiä vievä oppilaitos(yhtiö) ei olisi riippuvainen pelkästään oman yhteisön osaamisesta.
Asiantuntijapoolin kautta kuhunkin tilanteeseen löydettäisiin parhaat osaajat. Samalla tämä edellyttää, että eri työnantajat suhtautuvat myönteisesti työntekijänsä mahdollisuuteen lähteä ”komennukselle” toisen työnantajan kautta.
Asiantuntijapooli rakenteena edellyttää laatukriteerien määrittelyä. Valmiusjoukkoihin voisi päästä mukaan esimerkiksi suorittamalla koulutusviennin erikoistumiskoulutuksen tai osoittamalla osaamisen koulutusviennin alueelta. Tämä takaa laadukkaan osaamisen.
Yksi mahdollisuus olisi hyödyntää OAJ:n esittämää opettajarekisteriä myös tässä tarkoituksessa.
Henkilöstön jaksamisesta on huolehdittava
Toisessa kulttuurissa työskentely on vaativaa työtä, minkä toivoisi näkyvän myös koulutusta vievien arvostuksessa lähtijöitä kohtaan. Koulutusvientiä ei pidä tehdä säästöliekillä.
Työnantajan arvostus työtä kohtaan on näyttävä suunnattujen resurssien muodossa – aikana ja rahana koulutusvientiä tekeville. Valmistautumiseen tulee antaa riittävästi aikaa, ja matkaan on lähdettävä aina työparina tai tiiminä – ei yksin.
Työnantajan arvostus työtä kohtaan on näyttävä suunnattujen resurssien muodossa.
Matkustusaika ja -tapa myös vaikuttavat siihen, kuinka ”freesinä” opetushenkilöstö pystyy tarttumaan koulutyöhön vieraassa maassa ja kulttuurissa.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että henkilöstö lähtee kohdemaahan viimeisellä mahdollisella koneella, jolla vielä ehtii ensimmäiseen tapaamiseen.
Ympäristön muuttuessa kotimaisesta oppimisympäristöstä vieraan maan kulttuuriin, muuttuu samalla monia muita asioita, joihin kukaan ei voi ennakolta valmistautua. Opetushenkilöstöllä pitää olla valmiuksia ja turvaa muuttua mukana paikan päällä.
Koulutusviennissä on oltava toimijalle houkuttelevaa
Koulutusvienti pitää nähdä urapolkuna ja työyhteisön osaamisen laajentamisena. Arvokkainta on se kokemus, mitä opettaja saa työskennellessään toisessa kulttuurissa.
Pitää mennä kauas, jotta voi nähdä lähelle. Koulutusvientiin osallistuva opettaja oppii valtavan määrän työnsä ohella toisesta kulttuurista ja koulutustavoista sekä saa uutta omaan pedagogiseen osaamiseen.
Tällainen tieto ja osaaminen on merkittävä voimavara oppilaitokselle. Muun muassa opettajan projektiosaaminen ja kielitaito vahvistumisesta on työnantajalle merkittävä etu esimerkiksi hanketoiminnassa.
Kun kohdemaan olosuhteet ja sen edellyttämä työaika otetaan huomioon viennin suunnittelussa, tullaan samalla lisänneeksi henkilöstön työhyvinvointitekijöitä ja halukkuutta lähteä koulutusvientiin nyt ja tulevaisuudessa.
Yksikertaisimmillaan opettajan jaksaminen voidaan ottaa huomioon mahdollistamalla riittävät lepoajat mennessä ja tullessa ennen seuraavaa työtehtävää. Myös asumisolosuhteet tulee järjestää niin, että opettajan turvallisuus on huomioitu sekä työskentelyolosuhteet vastaavat opettajan työn edellytyksiä.
Koulutusvientiin lähtevän opettajan tehtäväkuva poikkeaa suuresti perinteisen opettajan työstä – vaativan tehtävän tuleekin näkyä opettajan palkassa.
Opettajien valmiuksia toimia koulutusviennin parissa on lisättävä. Opetushenkilöstön on tunnistettava asiakastarpeita, suunnitella ja tuotteistaa palveluja sekä toteuttaa ja arvioida koulutusviennin projekteja kotimaassa ja ulkomailla.
Henkilöstön on pystyttävä siirtämään osaamistaan yhä enemmän tiimimäisesti organisaation koulutusvientiosaamiseksi. Ei pidä unohtaa myöskään pedagogisen osaamisen kehittämistä. Ne pedagogiset ratkaisut, jotka toimivat meillä eivät välttämättä toimi toisaalla, kulttuuritaustoista johtuen.
Opettajan tehtäväkuva poikkeaa suuresti perinteisen opettajan työstä – vaativan tehtävän tuleekin näkyä opettajan palkassa.
Johtaminen ratkaisee koulutusviennin laadun
Koulutusviennin sujuvuus on vahvassa yhteydessä johtajien asenteeseen ja omaan motivaatioon kehittää toimintaa. Oppilaitoksen rehtorin on kyettävä suuntaamaan ja käyttämään asiantuntijoiden työpanosta parhaalla mahdollisella tavalla ja palkitsemaan onnistuneista työsuorituksista.
Koulutusviennin parissa toimiminen edellyttää rehtorilta fasilitaattorin roolia. Tästä rehtori Jussi Halttunen kirjoitti blogissaan.
Johtajien sitoutumista koulutusvientiin osoittaa se, että he ovat läsnä kansainvälisiä sopimuksia allekirjoitettaessa. Innostajan ja mahdollistajan rooli on äärimmäisen tärkeää.
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitter: @OlliLuukkainen
