Eläkevakuuttaja Keva on ennustanut opetusalalle työvoimapulaa tulevien eläköitymisten vuoksi. Pelkkä eläköityvien suuri määrä ei kuitenkaan kerro tulevaa työvoiman tarvetta, ja puheet työvoimapulasta kasvatus- ja koulutusaloilla ovat ylimitoitettuja, kirjoittaa OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen blogissaan.
Eläkevakuuttaja Keva on selvitellyt kuntien ja valtion tulevaa työvoiman tarvetta. Kevan kuntapäättäjäbarometrin mukaan lähes puolessa kunnista on vaikeuksia saada riittävästi hakijoita avoimiin työpaikkoihin. Suurin osaajapula on Kevan mukaan sote-palveluissa ja toiseksi suurin sivistystoimessa. Tilanne näyttää kärjistyvän tulevaisuudessa, sillä Kevan eläköitymisennusteen mukaan noin kolmannes kuntien ja valtion työntekijöistä eläköityy lähimmän kymmenen vuoden aikana.
Suurin osa OAJ:n jäsenistä on kuntasektorin palveluksessa, ja eläköitymisennuste merkitsee, että esimerkiksi peruskoulun tai lukion opettajia olisi sieltä poistumassa noin 14 000 vuoteen 2030 mennessä. Keva arvioikin, että kuntia odottaa suoranainen opettajapula. Tarkastelu on kuitenkin puutteellinen ja siksi johtopäätös on väärä.
Pelkkä eläköityvien suuri määrä ei kerro tulevaa työvoiman tarvetta. Opettajapulaennusteen toteutumattomuus on jo koettu aiemmin tällä vuosituhannella, kun huomattavan suuret, vuosina 1945–1950 syntyneet ikäluokat, siirtyivät eläkkeelle. Työvoimapulaa, jota oli odotettu ja pelätty, ei tullut.
Kasvatus- ja koulutusalan työvoiman tarpeeseen vaikuttaa monta tekijää, kuten kasvatus- ja koulutusjärjestelmää ohjaavat poliittiset päätökset, maahanmuutto ja ikäluokkien koon kehitys.
Alamme tulevaisuutta ennakoidaan, myös eläköitymiseen liittymättömät tekijät huomioon ottaen, Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) ja Opetushallituksen (OPH) yhteisessä Osaamisen ennakointifoorumissa. Selvityksessään Koulutus ja työvoiman kysyntä 2035 (OPH raportit ja selvitykset 2020:6) ennakointifoorumi arvioi, että työllisten määrä alallamme olisi kokonaisuudessaan vuonna 2035 yli 26 000 pienempi kuin vuonna 2016.
Samalla on syytä kuitenkin huomata, että kasvatus- ja koulutusalan sisällä työvoimatarpeen kehityssuunnat ovat erilaisia. Tulevista ikäluokista yhä suurempi osa osallistuu varhaiskasvatukseen, jolloin ikäluokkien pieneneminen ei aiheuta toimialalle työvoimatarpeen laskua. Pitkäaikaisesti liian alhaisten varhaiskasvatuksenopettajien koulutusmäärien vuoksi tarvitaan itseasiassa lisää koulutuspaikkoja.
Peruskoulussa ja lukiossa oletetaan työvoiman tarpeen vähenevän ikäluokkien pienenemisestä johtuen, kun taas ammatillisessa koulutuksessa työikäisten kasvava täydennys- ja lisäkoulutustarve kompensoi ikäluokkien pienenemisen vaikutusta. Tämäkin päätelmä lähtee virheellisesti yksioikoisesta oletuksesta, ettei poliittisin päätöksin tehtäisi oppimistulosten laadun kohottamiseen tähtääviä päätöksiä, esimerkiksi oppilasryhmien koosta tai tuntijaosta.
Ennakointitiedon valossa vaikuttaakin siltä, että puheet kuntia uhkaavasta työvoimapulasta kasvatus- ja koulutusaloilla ovat ylimitoitettuja.
Työpaikan hakijoiden määriä opettajan tehtäviin ohjaavat monet tekijät, muun muassa työolosuhteet, palkka, urakehitysmahdollisuudet, yhä lisääntyvässä määrin kunnan sijainti ja etenkin henkilöstön kokemus kunnan työnantajatoiminnasta.
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitterissä @OlliLuukkainen
