Vaikeina aikoina on tehtävä sijoituksia tulevaisuuteen. Siksi julkisen sektorin palkansaajien oikeudenmukaisen palkkaratkaisun aika on juuri nyt, kirjoittaa Olli Luukkainen blogissaan.
Elämme vaikeita aikoja. Tuo lausahdus on kuultu miljoonia kertoja eri aikoina monissa yhteyksissä. Epäilemättä vaikeaa on ollut aiemmin ja on nytkin.
Vaikeat ajat luovat yleensä yhteishenkeä ja keskinäistä solidaarisuutta. Se on vaikeiden aikojen myönteinen ja paras puoli. Tulevaisuus näyttää, kuinka nykyistä ajanjaksoa tulevaisuudessa arvioidaan. Mutta meistä nyt elävistähän se on kiinni.
Yksi keskeisistä hyvän kriiseistä selviämisen ja niiden hoitamisen perusperiaatteista on, että arkielämä jatkuu mahdollisimman vakaana. Hyvän tulevaisuuden saavuttamisen kannalta toinen perusviisaus on, että nimenomaan vaikeina aikoina on tehtävä sijoituksia tulevaisuuteen.
Hyvän tulevaisuuden saavuttamisen kannalta toinen perusviisaus on, että nimenomaan vaikeina aikoina on tehtävä sijoituksia tulevaisuuteen.
Olemme toisillemme toistelleet vuosikymmenen, miten Suomen hyvä tulevaisuus on rakennettava korkealle osaamiselle, innovatiivisuudelle, innovaatioille ja hyvin kaupaksi käyville korkean jalostusasteen tuotteille. Millä nämä sitten tehdään?
Ne tehdään ennen kaikkea osaavalla opetushenkilöstöllä, kaikkien kansalaisten mukana pitämisellä, osaamisen jatkuvalla vahvistamisella ja uudistamisella. Tasapäistäminen ei tässä työssä auta vaan rohkeiden tulenkantajien kannustus.
Suomi on rakennettu vahvasti ja vahvaksi yhteisesti julkisvaroin tuotettujen palveluiden perustalle. Meillä on laajasti tasa-arvoinen, kaikki mukaan ottava koulutusjärjestelmä. Olemme viime vuosina vahvistaneet tasa-arvoista varhaiskasvatusta ja viimeisimpänä tehneet erittäin viisaan ratkaisun pidentää koko ikäluokkaa velvoittavana oppivelvollisuutta. Mutta mikään hyvistä ratkaisuista ei tuloksekkaana toteudu ilman osaavaa, motivoitunutta ja työhönsä sitoutunutta henkilöstöä.
Mutta mikään hyvistä ratkaisuista ei tuloksekkaana toteudu ilman osaavaa, motivoitunutta ja työhönsä sitoutunutta henkilöstöä.
Julkinen sektori, sen osana myös opetuksen, kasvatuksen ja tutkimuksen ammattilaiset ovat olleet nyt kymmenen vuotta pelastamassa maamme viennin kilpailukykyä. Olemme olleet mukana Raami-, Tyka-1 ja -2 sekä Kiky-ratkaisuissa. Kilpailukykysopimuksessa julkisen sektorin palkansaajat vedettiin muiden toimesta vielä oikein kölin alla leikkaamalla vain heiltä lomarahoja. Se tehtiin uhkaamalla, että "luovutte tai itkette ja luovutte". Nyt ei näin enää jatketa.
Nyt on kulminaatiopiste saavutettu. Tällä sopimusneuvottelukierroksella palkkakehityksen kulman on muututtava, jotta suomalainen koulutus voi edelleen paistatella huipputuloksillaan. Sen on muututtava, jotta suomalaiset jatkossakin ovat yksi maailman tasa-arvoisimmista ja onnellisimmista kansoista.
Tällä sopimusneuvottelukierroksella palkkakehityksen kulman on muututtava, jotta suomalainen koulutus voi edelleen paistatella huipputuloksillaan.
Se nyt on vain niin, että tasasuuruisillakin palkankorotuksilla opettajat muun julkisen sektorin osana jäävät koko ajan jälkeen yleisestä palkkatasosta. Se ei enää käy.
Koska koskaan ei ole oikea aika muuttaa suuntaa, juuri nyt on siihen oikea aika. Tuon tavoitteen saavuttaminen vaatii uhrauksia nyt, mutta ne on nyt tehtävä.
On viimeinkin julkisen sektorin palkansaajien oikeudenmukaisen palkkaratkaisun aika. Se ei onnistu yhdellä palkkaratkaisulla. Siksi tarvitaan sitouttava päätös palkkaohjelmasta, jolla yhteiskunnan palkkakakun jako laitetaan uusiksi.
