Ammattikorkeakoulujen opiskelijat ovat poikkeusoloissa tarvinneet opettajien tukea ja läsnäoloa ehkä enemmän kuin koskaan. Opettajilta on vaadittu paljon rohkeutta, luovuutta, uuden opettelua ja kykyä sopeutua muuttuviin tilanteisiin. Ammattikorkeakoulun lehtori Minna Salakari kirjoittaa etäopetuksen vaatimasta digiloikkasta puolentoista vuoden poikkeusolojen jälkeen.
Turun ammattikorkeakoulun käytävillä on ollut hiljaista. Koronavirus pakotti opettajat ja opiskelijat digiloikkaan noin puolitoista vuotta sitten – siirryimme nopeasti etätyöpisteillemme ja yritimme selviytyä vallitsevassa tilanteessa rautaisella ammattitaidolla.
Siirtymää ja uuteen tilanteeseen sopeutumista helpotti ajatus siitä, että etäopetuksessa pääosassa ovat pedagogiset taidot, eivät niinkään verkkoympäristöt. Verkkotyökalut olivat suurimmalle osalle ennestään tuttuja, ja jos yhteydet eivät toimineet, laadittiin varasuunnitelmia. Etäopetukseen siirtyminen tarkoitti ammattikorkeakoulun opettajille erityisesti verkon kautta ohjattavan oppimisen merkittävää lisääntymistä. Lisäksi henkilökunnan kokoukset, seminaarit ja erilaiset tiimit siirrettiin verkkoon.
Uuteen tilanteeseen sopeutumista helpotti ajatus siitä, että etäopetuksessa pääosassa ovat pedagogiset taidot, eivät niinkään verkkoympäristöt.
Kun digiloikkaa tarkastelee nyt hieman etäämmältä, voi havaita, että siirtymistä ovat helpottaneet erityisesti tehtävänantojen huolellinen suunnittelu ja luovuus sekä sellaisten verkkoympäristöjen suosiminen, joissa toimiminen tuntuu luontevalta.
Innostavimmaksi digiloikassa koettiin se, miten paljon muuttuneesta tilanteesta ja verkossa toimimisesta opettajana voikaan oppia!
Uuden oppimiseen vaadittiin rohkeutta ja luovuutta sekä kykyä mukautua ja sopeutua erityistilanteeseen. Esimieheltä ja kollegoilta saatu tuki on ollut ensiarvoisen tärkeää.
Innostavimmaksi digiloikassa koettiin se, miten paljon muuttuneesta tilanteesta ja verkossa toimimisesta opettajana voikaan oppia!
Opiskelijat ovat tarvinneet tukea enemmän kuin koskaan ennen
Myös opiskelijoilla on väliä: itsenäisen oppimisen lisääminen on ollut välttämätöntä ja verkko-opiskelu, ryhmäytyminen ja verkkoympäristöjen haltuunotto ovat vaatineet opiskelijoilta vastuunottoa ja kärsivällisyyttä.
Opiskelijoiden motivaatio ja taidot sekä sopeutuminen vallitsevaan tilanteeseen ovat yllättäneet monet. Olemme havainneet, että korkeakouluopiskelijat selviävät teknologiasta, mutta tarvitsevat opettajaa enemmän kuin aiemmin. Verkko-opetuksessa kaikki tehtävät ja materiaalit on pitänyt työstää hyvinkin itsenäisesti, ja digiloikka on vaatinut opiskelijoilta itseohjautuvuutta ja autonomiaa.
Korkeakouluopiskelijat selviävät teknologiasta, mutta tarvitsevat opettajaa enemmän kuin aiemmin.
Itseohjautuvuuteen kuitenkin linkittyi pelko sosiaalisesta eristäytymisestä – opettajan läsnäoloa ja tukea on kaivattu ehkä enemmän kuin koskaan. Yhteisten virtuaalisten tapaamisten lisäksi opiskelijat ovat tarvinneet tietoa siitä, miten ja milloin opettajaan voi olla yhteydessä. Osa opiskelijoista on pelännyt, että koronatilanteen rauhoittuessa ja rajoitusten höllentyessä oppimisprosessi etenee edelleen lähes täysin ilman opettajan tukea.
Osa opiskelijoista on pelännyt, että koronatilanteen rauhoittuessa ja rajoitusten höllentyessä oppimisprosessi etenee edelleen lähes täysin ilman opettajan tukea.
Onkin tärkeää huomioida, että muutoksessa – niin muutoksessa perinteisestä opetuksen mallista verkko-opetukseen kuin verkko-opetuksesta lähitulevaisuuden hybridimalliin – opiskelijoille on tärkeää viestittää selkeä kokonaiskuva opetuksen järjestelyistä. Opiskelijat tarvitsevat tietoa siitä, missä, milloin ja miten toimitaan sekä tukea opintokokonaisuuksien suorittamiseen.
Digiloikka koettiin haastavana mutta kiinnostavana mahdollisuutena
Digiloikka vaati opettajilta uskallusta heittäytyä sekä luottamusta omiin kykyihinsä. Luovuutta taas tarvittiin erityisesti niiden koulutusalojen etäopetuksessa, joissa on käytössä esimerkiksi laboraatioharjoitteluja, simulaatioita tai muita erikoistiloja. Autenttisten oppimistilanteiden simulointi etänä ei ole ollut helppoa.
Autenttisten oppimistilanteiden simulointi etänä ei ole ollut helppoa.
Haastavimpana opettajat kokivat uusien välineiden nopean käyttöönoton ja niiden käytön ohjeistamisen opiskelijoille. Myös nopeat muutokset ja opintokokonaisuudesta toiseen siirtymiset, työajan rajaaminen, etätyön kuormittavuus sekä tiimin tuen väheneminen on koettu haastavana.
Siirtyminen etätyöhön ja verkko-opetukseen oli väistämätöntä. Tilanne pakotti ajattelemaan uudella tavalla ja toimimaan nopeasti. Yhteisöllisyys ja vahva tahto toimia edesauttoivat sekä opettajien että opiskelijoiden sopeutumista ja hallinnan tunteen säilymistä.
Yhteisöllisyys ja vahva tahto toimia edesauttoivat sekä opettajien että opiskelijoiden sopeutumista ja hallinnan tunteen säilymistä.
Tänä syksynä olemme voineet ainakin suurelta osin palata totuttuun toimintatapaan ja tavata opiskelijoita kampuksilla. Suurin osa opettajista ja ammattikorkeakoulutoimijoista jatkavat työntekoaan hybridimallilla: luennot ja opintojaksototeutukset järjestetään sekä etä- että verkkoyhteyksin. Opiskelijat voivat ainakin joissain opintojaksoissa valita lähi- ja etäopetuksen väliltä.
Olemme siis jälleen siirtymässä uudenlaiseen toimintamalliin, joka vaatii suunnittelua, harjoittelua ja monipuolista tukea onnistuneen toteutuksen takaamiseksi!
Minna Salakari
FT, Lehtori, projektipäällikkö
Turun ammattikorkeakoulu, Master School, Terveys ja hyvinvointi
Minna sanoo #KiitosOpettaja
Kiitos Raija, olet oman urani innoittaja ja suunnannäyttäjä. Toimit master-tasolla opettajanani ja myöhemmin väitöskirjaohjaajanani. Intohimoinen tapasi toimia on aina vakuuttanut minut: periksiantamattomuutesi ja avarakatseisuutesi kertovat kyvystäsi toimia mitä erilaisimmissa työtehtävissä. Tiukkojenkin tilanteiden edessä pysyt rauhallisena, olet huumorintajuinen jalat maassa -tyyppi vailla vertaa! Olen aina nähnyt sinussa huikean asiantuntijan, ja nykyään olet lisäksi tärkeä ystäväni. Kiitos.
