Tutkintojen ja osaamisen siirrettävyyden osalta (U 73/2026 vp) pidettiin valtioneuvoston kantaa hyvänä ja perusteltuna tutkintojen ja ammattipätevyyksien tunnustamisen sujuvoittamista ja menettelyjen läpinäkyvyyden parantamista. Esitimme kuitenkin valiokunnalle, että se ehdottaa Suomen kantaan vahvempaa kirjausta siitä, etteivät muutokset saa johtaa kelpoisuusvaatimusten tosiasialliseen harmonisointiin tai kaventaa jäsenvaltioiden toimivaltaa koulutusasioissa.
Korkeakoulujen autonomia tutkintojen myöntäjinä ja päätösvalta tutkintojen sisällöstä on turvattava, eikä EU:n toimet saa yhdenmukaistaa tutkintojen sisältöjä tai rakenteita eikä vahvistaa tutkintojen vastaavuutta. Suomen on jatkossakin voitava itsenäisesti päättää ammattipätevyysvaatimuksista ja kielitaitovaatimuksista.
Ammattipätevyyksien tunnistamisen osalta (U 74/2026 vp) todettiin, että sinänsä kattavaan ja monipuoliseen valtioneuvoston kantaan pitää lisätä opetusalaa koskevat erityispiirteet. Esitimme, että valiokunta vaatii kaikkien opettajien, myös varhaiskasvatuksen opettajien, rajaamista automaattisen tunnustamisen järjestelmän ulkopuolelle.
Pidämme tärkeänä, että Suomi edellyttää jatkovalmistelussa kansallisen päätösvallan turvaamista koulutusasioissa, korkeakoulujen autonomian säilymistä tutkintojen myöntäjinä sekä kansallisten kelpoisuusvaatimusten turvaamista opettajan ammatissa. Opettajan ammatti on säännelty ammatti, jonka kelpoisuuden tulee perustua kansallisesti määriteltyyn korkeatasoiseen opettajankoulutukseen, pedagogisiin opintoihin ja ohjattuun harjoitteluun. Opettajan kelpoisuutta ei voida korvata yksittäisillä osaamisilla, osittaisilla todistuksilla tai työkokemuksella.
Opettajapulaan ei tule vastata alentamalla kelpoisuusvaatimuksia tai rakentamalla nopeutettuja ja koulutustasoltaan heikompia väyliä opettajan ammattiin. Opettajien saatavuutta tulee vahvistaa ensisijaisesti parantamalla ammatin veto- ja pitovoimaa, palkkausta, työoloja sekä opettajien perus- ja täydennyskoulutusta.
