Ajankohtaista

Kansainvälisten vertailujen mukaan Suomi on jäänyt jälkeen tutkimukseen, koulutukseen ja uudistavaan innovaatiotoimintaan panostamisessa. Juuri tieteen ja tutkimuksen keinoin voidaan vastata yhteiskunnan kiperimpiin ongelmiin, luoda uudenlaista työtä ja kehittää yhteiskuntaa.

Sivistys, kasvatus ja koulutus ovat nostaneet Suomen maailman onnellisimpien, edistyksellisimpien ja vauraimpien maiden joukkoon. Kasvatus ja koulutus sekä niillä luotu osaaminen ovat olleet keskeisiä kansakunnan kehittäjiä, uudistajia ja voimavarojen luojia – koko henkisen ja taloudellisen hyvinvointimme kivijalkoja.

Suomalaisen kasvatus- ja koulutusjärjestelmän laadun tae ovat opettajat ja laadukas johtaminen. Opettajat työskentelevät eri nimikkeillä kaikenikäisten oppijoiden kanssa päiväkodeissa, kouluissa, oppilaitoksissa ja työpaikoilla.

Syrjäytymiskehitys on vakavimpia yhteiskunnallisia ongelmiamme. Syrjäytymisen seuraukset konkretisoituvat usein esimerkiksi opintojen keskeytymisenä, työttömyytenä, köyhyytenä ja sosiaalisina ongelmina. Syrjäytymisen juuret ovat kuitenkin jo lapsuudessa. Siksi myös ongelman ratkaiseminen on aloitettava lapsuudesta ja taattava koko elinkaaren kattava mahdollisuus kiinnittyä yhteiskuntaan.

Kasvatus- ja koulutuspalvelujen järjestäminen ja kehittäminen on kuntien ydintehtävä. OAJ muistuttaa, että varhaiskasvatus ja esiopetus ovat keskeinen osa kasvatus- ja koulutuspalvelujen kokonaisuutta.

Yliopistolaki, jossa yliopistoista muodostettiin itsenäisiä julkisoikeudellisia toimijoita, on ollut voimassa yhdeksättä vuotta. Laki on arvioitu kahteen otteeseen. Molemmilla arviointikerroilla (valtioneuvosto 2012, OKM 2016) ja myös henkilöstöltä heti yliopistolakiuudistuksen alkumetreillä on tullut vahva viesti, että vaikuttamismahdollisuudet ovat kaventuneet ja johtamisjärjestelmiin ollaan tyytymättömiä.

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen henkilöstön työssäjaksaminen ja kuormittuminen on otettava vakavasti ja työolojen kehittämiseen on puututtava vaikuttavin lisäpanostuksin.

Ammattikorkeakoulu on kantanut viimeisen kuuden vuoden aikana oman vastuunsa Suomen taloudellisen tilan kohentamistalkoissa. Kellekään ei pitäisi olla enää epäselvää, että valtion kohdistamat mittavat perusrahoituksen leikkaukset (-22 % eli 200 miljoonan muutos vuosittaisessa rahoituksen tasossa) vaikuttavat ammattikorkeakoulutuksen opetukseen ja osaamiseen sekä työ- ja opiskeluhyvinvointiin.

Uuden opetussuunnitelman käyttöönotto on lisännyt opettajien työmäärää. Eniten työtaakkaa on kasvattanut jatkuva arviointi.

Perusopetuksen tulevaisuutta pohtinut peruskoulufoorumi julkisti tänään tavoitekuvan, joka ohjaa Suomea peruskoulun pelastamisessa. Nyt poliittisten päättäjien tehtävänä on ryhtyä tekemään visiosta totta.

Tuntuu varmasti ristiriitaiselta seurata keskustelua peruskoulun tilasta. Puhujasta ja tilanteesta riippuen Suomen peruskoulua ylistetään maailman parhaana tai sitten kuvataan koulun ja Pisa-tulostemme romahdusta. Ristiriitaa vain vahvistavat julkisen keskustelun ja uutisoinnin laatu, joka on lyhytjänteistä ja mustavalkoista: kaikki on upeaa / kaikki on mennyt – ennen oli paremmin / kaikki on uudistettava.

Varhaiskasvatuksella vahvistetaan koulutuksellista ja yhteiskunnallista tasa-arvoa ja elinikäistä oppimista. Varhaiskasvatus on perusta, jolle lapsen hyvinvointi, kehitys ja oppimispolku rakentuvat.

Varhaiskasvatuksen asiakasmaksulaissa (1503/2016) säädetään kunnan järjestämässä päiväkoti- ja perhepäivähoidossa perittävistä maksuista.