Bologna-kokouksessa opetusministerit pohtivat nyt korkeakoulutuksen kehittämistä – OAJ:llä 5 esitystä

Yhtenäiset koulutusjärjestelmät ja Euroopasta kansainvälisesti kiinnostava korkeakoulualue. Siinä keskeiset tavoitteet eurooppalaisten opetusministerien vuonna 1999 starttaamalle Bolognan prosessille.

 

Eilen ja tänään opetusministerit ovat pitäneet Pariisissa Bologna-ministerikokousta. Mukana on myös Suomen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen. 

 

– Bolognan prosessissa on tavoiteltu yhtenevämpää eurooppalaisesta korkeakoulualuetta. Maat ovat kuitenkin edenneet eri tahtisesti omien kansallisten intressien pohjalta. Edistymistä on tapahtunut, mutta kirjavasti. Nyt prosesseihin halutaan asettaa lisää vauhtia, koska muutosvoima hiipuu. Nyt päättäjät suuntaavatkin katsettaan tulevaisuuteen ja asettavat prosessin seuraavalle kahdelle vuodelle päätavoitteita, OAJ:n yliopistoasiamies sanoo.

 

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta laadukas korkeakoulutus ja korkea osaaminen turvataan Suomessa ja Euroopassa? 

 

– Nyt pitää varmistaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen riittävä julkinen perusrahoitus,  jotta korkeakoulutus pystyy reagoimaan osaamiseen liittyviin haasteisiin riittävällä volyymillä. Sen lisäksi on pystyttävä parantamaan henkilöstön vaikuttamismahdollisuuksia ja työoloja sekä kehittää akateemisia opettajanurapolkuja, Tanskanen sanoo.

 

Alla hän avaa näitä aiheita tarkemmin.

 

 

 

Tällä hetkellä yliopistojen rahoitustason reaaliarvo vastaa vuoden 2002 tasoa ja ammattikorkeakoulujen rahoitusta on leikattu vuodesta 2012 lähtien yli 25 prosentilla. 

 

Perusrahoitustason nostaminen ja indeksien palauttaminen ovat tärkeitä toimenpiteitä, jotta meillä on riittävät panostukset perustoimintojenja jatkuvan osaamisen edistämiseksi sekä joustavuuden ja nopean reagointikyvyn lisäämiseksi.

 

Lisäksi on huolehdittava sekä perus- että soveltavan tutkimuksen tekemisen edellytyksistä. Korkeakoulutusta ja tutkimusta tulee kehittää ottaen huomioon koko korkeakoulusektori – niin yliopistot, ammattikorkeakoulut kuin tutkimuslaitokset.

 

 

Henkilöstön työhyvinvoinnin ja työskentelyolosuhteiden parantamisen pitää olla lähtökohta, jos halutaan tavoitella laadukasta ja vaikuttavaa korkeakoulutusta. Opetushenkilöstön työn oikea mitoitus ja riittävä resurssointi antavat mahdollisuuksia kehittää toiminnan sisältöjä ja laatua.

 

Nykytila on kestämätön. Sivistystyönantajien mukaan vuoteen 2010 verrattuna yliopistojen kokonaishenkilöstömäärä on laskenut reilut 10 prosenttia. Ammattikorkeakoulujen henkilöstömäärä on puolestaan vähentynyt liki 30 prosentilla vuodesta 2011 alkaen. Korkeakoulujen tehtäväkenttä on tuona aikana myös laajentunut. 

Ei siis ihme, että korkeakoulujen henkilöstö kokee työhyvinvointinsa heikentyneen. Yliopistojen  opetushenkilöstöstä yli 60 prosenttia kokee työn kuormittavuuden lisääntyneen ja jaksamisen ja motivaatiom vähentyneen, kertoo OWAL Groupin tekemä selvitys. Yliopistoissa työhyvinvointia heikentää lisäksi työsuhteen epävarmuus sekä osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien vähäisyys. 

 

Ammattikorkeakouluja koskevat vastaavat tulokset näyttävät vielä synkemmiltä. Noin 80 prosenttia vastaajista kokee jaksamisessa ja työn kuormittavuudessa merkittäviä ongelmia. Vastikään julkaistu OAJ:n työolobarometri todentaa merkittävää työn määrän kokemuksen lisääntymistä erityisesti ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstön osalta.

 

 

On tärkeää, että jatkossa määräaikaisista hanke­rahoituksista siirrytään pitkäkestoisiin, parlamentaarisiin ja yli hallituskausien kestäviin ohjelmiin, jotka muuttavat toimintaa ja parantavat toiminnan laatua. Lyhyet, kertaluonteiset hankkeet osaltaan kuormittavat tarpeettomasti korkeakouluja ja sen henkilöstöä. Yliopistojen osalta on erityisen tärkeää, että hankerahoituksen hakemista yksinkertaistetaan ja varmistetaan riittävä tuki hakemiseen kansainvälisen tutkimusrahoituksen osalta.

 

 

Bologna-prosessissa on tärkeää kunnioittaa korkeakoulutuksen perusarvoja. Akateeminen vapaus tutkimuksessa ja opetuksessa on turvattava.  Henkilöstö ja opiskelijat ovat osa korkeakouluyhteisöä, ja heillä on oltava aito vaikuttamis­mahdollisuus korkeakoulujen hallinnossa. Tätä on edistettävä myös Bologna-prosessin yhteydessä. 

 

 

Korkeakoulujen koulutustehtävän merkitys kasvaa entisestään tulevaisuudessa. Tulevaisuuden haasteet liittyvät sivistykseen, osaavan työvoiman saatavuuteen, kilpailukykyyn ja osaamisen uudistamiseen. Opetuksen laadun perustana ovat opiskelijakeskeisyys, opettajien osaaminen ja yliopistolain mukainen opetuksen vapaus.

 

Korkeakoulujen opetushenkilöstön pedagogista osaamista on edelleen vahvistettava ja arvostettava. Opetushenkilöstön ammattitaidon jatkuva kehittäminen on nostettava prioriteetiksi korkeakoulutuksen kehittämisessä, kun tavoitellaan osaamisen tehokasta kehittämistä ja todellisia mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen. 

 

Tutkimusansioiden rinnalla myös opetusansioiden on näyttävä uraetenemässä. 

 

Opetuspainotteisissa tehtävissä opetustyöllä ja koulutustehtävällä tulee olla merkittävä painoarvo uralla etenemisestä. Opetusansioita on myös vahvemmin tunnistettava akateemisissa tehtävän täytöissä. Erityisesti yliopistojen on kehitettävä opetushenkilöstön urapolkuja ja muita kannusteita. Tämä sisältyy myös EU:n uuden korkeakoulusuunnitelman huomioihin, ja Bologna-prosessissa tätä on tarvetta edelleen vahvistaa. 

 

Eurooppalainen kilpailukyky on turvattava. On löydettävä ratkaisuja edistää aikuisväestön osaamistason nostamista ja jatkuvaan uudistumista.