Jotta erityisopetus on tuloksekasta, on se räätälöitävä jokaiselle tuen tarvitsijalle erikseen. Opettajilla taas pitäisi olla velvollisuus osallistua täydennyskoulutukseen. Näin sanovat OAJ:ssä vierailleet erityispedagogiikan professorit.
Jotta erityistä tukea tarvitseva oppilas saisi oikeasti apua, on tuen antajalla oltava aikaa, korostavat OAJ:ssä vierailleet erityispedagogiikan professorit. Erityispedagogiikka perustuu yksilölliseen kohtaamiseen, ja vain rauhassa tehden syntyy tuloksia.
– Oppilaan tarvitsema tuki ja erityisopetus edellyttävät yksilöllisiä ratkaisuja. Ei siis ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa erityisopetusta ja erityisen tuen tarvetta. Jos erityisen tuen oppilas opiskelee tavallisessa ryhmässä, pitää muistaa, että vain tuettu inkluusio toimii, Oulun yliopiston erityispedagogiikan professori Marjatta Takala sanoo.
Piia Björn, kollega Itä-Suomen yliopistosta, tähdentää erityisopetuksen suunnitelmallisuuden ja oppimisen seuraamisen tärkeyttä. Hän on huolissaan tuen laadusta ja tehtyjen toimenpiteiden osuvuudesta.
– Erityisopetus ei tällä hetkellä ole Suomessa niin tuloksekasta kuin se voisi olla. Tämä on eettinen ongelma. Positiivista puolestaan on opettajien kasvanut halukkuus moniammatilliseen yhteistyöhön, Björn kiittää.
Erityisluokat tarpeen
Erityiskoulujen määrä on vähentynyt radikaalisti, tällä hetkellä niitä on 73. Erityiskoulujen lisäksi professorit pitävät erityisluokkia tarpeellisina.
– Erityisluokkaopetuksen on joustettava molempiin suuntiin. Oppilas voi olla osan ajasta pienemmässä ryhmässä erityisluokassa ja välillä isommassa yhteisopetuksessa. Tämä on merkityksellistä myös vuorovaikutustaitojen kannalta, sillä isommassa ryhmässä on myös enemmän kavereita, Björn toteaa.
Yksi inkluusion tuki olisi Takalan mukaan yhteisopettajuus, jossa työpareina voisivat olla luokan- tai aineenopettaja ja erityisopettaja.
– Osa-aikaisesti toteutettu yhteisopettajuus voisi olla yksi inkluusiotyöpakin työkaluista. Toisen opettajan, esimerkiksi erityisopettajan työn ja osaamisen seuraaminen opettaa myös opettajaparia, Takala toteaa.
Koulutuksen järjestäjällä paljon vastuuta
Vuodesta 2011 on ollut voimassa kolmiportaisen tuen malli, jonka mukaan kaikille oppilaille tarjotaan sellaista tukea, jota he tarvitsevat. Käytössä on yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Yleistä tukea voi saada kuka tahansa oppilas, jos hän on joutunut olemaan poissa esimerkiksi sairauden tähden.
Tehostettu tuki on yksilöllistä ja jatkuvampaa ja tarkoitettu oppilaille, joilla on oppimisvaikeuksia. Tehostettu tuki voi olla esimerkiksi osa-aikaista erityisopetusta.
Erityisen tuen oppilas on erityisopetuksessa koko ajan, mutta voi silti olla samassa ryhmässä muiden oppilaiden kanssa. Hänelle tehdään henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma tai opetussuunnitelmaa yksilöllistetään.
Se, miten oppilaiden yksilöllinen tuki järjestetään, on opetuksen järjestäjän vastuulla. Koska lainsäädäntö antaa varsin vapaat kädet, opetusta järjestetään kunnissa eri tavoin.
– Kunnilla on runsaasti liikkumavaraa järjestää erityisopetuksen asioita haluamallaan tavalla, ja tämä voi asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan eri puolella Suomea. Rehtoreitten ohella kunnissa vallankäyttäjiä ovat perusopetuksen virkamiehet, jotka vaikuttavat kuntapoliitikkojen tekemiin päätöksiin. Eroja näyttää olevan erityisesti tehostetun ja erityisen tuen rajalla, Helsingin yliopiston erityispedagogiikan professori Markku Jahnukainen sanoo.
Erityisopettajia oltava riittävästi
OAJ selvitti oppimisen tuen toimivuutta keväällä 2017. Selvityksen mukaan kolmiportainen tuki ei toimi lainsäädännön edellyttämällä tavalla eivätkä oppilaiden oikeudet toteudu tasa-arvoisesti koko maassa.
Professorit ovat samaa mieltä monista OAJ:n esittämistä toimenpide-ehdotuksista. OAJ:n tavoin professorit haluavat parantaa luokan- ja aineenopettajien erityispedagogisia valmiuksia ja keskinäisen yhteistyön mahdollisuuksia. Erityisopettajia on myös oltava riittävästi suhteessa oppilasmäärään.
Itä-Suomen yliopistossa kaikki kasvatustieteen alan 800 opiskelijaa tutustuvat kandidaattikoulutuksessa erityispedagogiikkaan tieteenalana. Lisäksi yhtenäistetyissä opettajan pedagogisissa opinnoissa käsitellään erityispedagogiikan keskeisiä sisältöjä.
Lisää täydennyskoulutusta
Jo työelämässä olevat opettajat tarvitsevat professorikolmikon mukaan täydennyskoulutusta.
– Tarvitsemme nykyistä selkeämmän ja velvoittavan täydennyskoulutusjärjestelmän. Oikea järjestäjätaho olisi Opetushallitus. Täydennyskoulutus voisi olla osa opettajan kehittymissuunnitelmaa, josta opettaja sopisi yhdessä esimiehen kanssa, Jahnukainen linjaa.
Tilastokeskuksen tietojen mukaan peruskoulun oppilaista noin 17 prosenttia sai tehostettua tai erityistä tukea syksyllä 2017.
Maija-Leena Nissilä, teksti
Salla Hongisto, kuva