OECD: Suomen kotoutumiskoulutus ontuu – maahanmuuttajanaisia jää syrjään

Keskiviikkona julkaistun OECD:n selvityksen mukaan maahanmuuttajat eivät saavuta kotoutumiskoulutuksessa jatkokoulutuksen ja työelämän kannalta riittävää kielitaitoa.

 

Erityistä huomiota ja toimenpiteitä OECD vaatii sen eteen, että maahanmuuttajanaisten panos yhteiskunnalle saataisiin nykyistä paremmin esiin.

 

Raportin mukaan erityisesti maahanmuuttajanaisten kotoutumisen ongelmat johtuvat usein siitä, että lasten hoitaminen kotona estää naisten pyrkimyksiä työllistyä ja osallistua kielikoulutukseen. Yhtenä syynä ongelmaan OECD näkee kotihoidon tuen.

 

 

 

Myös OAJ:n erityisasiantuntijan Päivi Lyhykäisen mukaan kotihoidon tuki on liian pitkä ja passivoiva, ja se vaikuttaa myös lapsiin.

 

– Lasten hoitaminen kotona estää paitsi näiden vanhempien koulutusta, myös heidän lastensa osallistumisen pedagogiseen varhaiskasvatukseen. Tiedämme, että lapsen kieli kehittyy paremmin päiväkodissa muiden samanikäisten lasten seurassa kuin kotona, Lyhykäinen sanoo.

 

 

 

Kotoutumiskoulutus kuuluu työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaan. OECD:n raportin julkaisemistilaisuudessa puhunut työministeri Jari Lindström muistutti, kuinka Suomen kotoutumisjärjestelmää alettiin ponnekkaaasti uudistaa vuonna 2015 kahdella kärjellä: työelämälähtöisyydellä ja maahanmuuttajan oman roolin nostamisella keskiöön.

 

TEM:in alaisuudessa kotoutumiskoulutukseen kuuluvan kielikoulutuksen tulokset ovat raportin mukaan olleet tähän mennessä erittäin heikkoja.

 

Raportissa kerrotaan, että vuonna 2016 kotoutumiskoulutuksen kielikoulutukseen osallistuneista yli neljä viidestä ei saavuttanut sellaista kielitaidon tasoa, joka vaadittaisiin ammatillisessa koulutuksessa. Itse asiassa lähes 60 prosenttia heistä ei saavuttanut edes tasoa, joka olisi ammatilliseen koulutukseen valmistavan koulutuksen edellytyksenä.

 

 

 

OAJ:n Lyhykäisen mukaan tiedot kotoutumiskoulutuksen epäonnistumisesta edellyttävät huomion kiinnittämistä koulutuksen laatuun. Hänen mukaansa kotoutumiskoulutuksen siirto opetus- ja kulttuuriministeriöön olisi harkitsemisen arvoinen asia.

 

– Me emme ole voineet käsittää sitä, miksi kotoutumiskoulutus on ainoa koulutus, johon pääsee vasta oleskeluluvan tai turvapaikan myöntämisen jälkeen. Tämä asia ja myös koulutuksen laadunvarmistus ontuvat, koska kotoutumiskoulutus ei ole opetus- ja kulttuuriministeriön alalla. Nythän kotoutumiskoulutusta voi järjestää kuka vain, Lyhykäinen sanoo.

 

Eikö TEM siis suoriudu kotoutumiskoulutuksen laadun takaamisesta?

 

– Laadukas koulutus olisi parasta kotoutumista, Lyhykäinen sanoo.

 

 

 

Lyhykäisen mukaan maahanmuuttaja joutuu myös monesti odottamaan kotoutumiskoulutukseen pääsyä liian pitkään. Kielen ja kulttuurin opetuksen pitäisi alkaa turvapaikanhakijoillakin vastaanottokeskuksissa heti Suomeen saapumisen jälkeen, hän sanoo.

 

– Yhtä lailla turvapaikanhakijalasten pitäisi päästä pedagogiseen varhaiskasvatukseen heti Suomeen saapumisen jälkeen, ja kokonaan riippumatta siitä, jäävätkö nämä lopulta Suomeen vai eivät. Tällä hetkellä osa kunnista ottaa nämä lapset päiväkoteihin, osa ei.

 

Lyhykäinen ratkoisi OECD:n rapotin ongelmia myös pidentämällä S2- ja R2-opetusta, eli suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetusta, kuudesta vuodesta kahdeksaan ja ulottamalla sen jatkumaan myös toisella asteella.

 

 

 

OECD:n selvityksessä todetaan, että on kotoutumisessa saavutettu onnistumisiakin. Viimeistään vuoden 2015 pakolaiskriisi sai raportin mukaan Suomessa aikaan kunnianhimoisempia ja luovia kielikoulutuksen ja työssäoppimisen hankkeita. Sellaisia on nyt toimeenpanovaiheessa.

 

Johtaja Kirsi Kangaspunta opetus- ja kulttuuriministeriöstä nosti selvityksen julkaisutilaisuudessa esiin ne odotukset, joita ministeriöllä on vapaan sivistystyön uudesta roolista kotoutumisessa.

 

Vapaan sivistystyön rooli kotoutumisjärjestelmässä kasvoi vuoden alussa. Maahanmuuttajille vapaan sivistystyön kurssit maksaa valtio, jos kurssi on merkitty TE-toimistoissa laadittavaan kotoutumissuunnitelmaan.

 

– Eri koulutusten katveeseen on jäänyt tämä naisten joukko, jotka ovat hoitaneet lapsiaan kotona. He eivät ole voineet opiskella edes suomen kieltä pelkästään siitä syystä, että lapsille ei ole järjestetty hoitoa koulutuksen ajaksi. Tämän vuoden alussa käynnistetyssä uudenlaisessa koulutusmallissa toimijoina ovat vanhat suomalaisen yhteiskunnan sivistäjät, eli kansalaisopistot, kansanopistot ja kesäyliopistot.

 

 

 

Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa on ryhdytty Kangaspuntan mukaan tarjoamaan nimenomaan kotiin jääneiden naisten tarpeista lähtevää koulutusta. Samalla neuvotellaan kuntien kanssa lastenhoidon järjestämisestä.

 

– Meillä on iso usko siihen, että tässä on tehty merkittävä päänavaus.

 

Tähän uskoo Lyhykäinenkin.

 

– Vapaassa sivistystyössä kieltäkin voi oppia monilla tavoilla, vaikkapa muiden alojen kurssien osana, mutta silti suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti. Oppilaitokset ovat lähteneet tähän innolla mukaan.

 

Teksti: Matias Manner