”Opettajantyöstä on tullut tunnetyötä” – psyykkinen haavoittuvuus on lisääntynyt työelämässä

Suomessa masennus on yleisin yksittäinen työkyvyttömyyden syy, ja Kelan korvaamista sairauspäivistä joka neljäs johtuu mielenterveyden häiriöistä.

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Ari Väänäsen johtamassa hankkeessa

tutkittiin psyykkisen haavoittuvuuden nousua suomalaisessa työelämässä yhteiskunnallisena ilmiönä. Osana tutkimusta tarkasteltiin opettajan työtä ikkunana työelämän muutokseen.

 

– Opettajan työstä on tullut yhä enemmän ”tunnetyötä”, johon kuuluu oppilaiden yksilöllisyyden huomioiminen sekä tunteiden ja tunneilmaisun hallinta. Kansansivistäjästä on tullut tunnevalmentaja, Väänänen sanoo.

 

Hän korostaa, että psyykkistä haavoittuvuutta on työikäisillä ollut ennenkin, mutta nyt siitä pystytään puhumaan enemmän. Jos nykyopettajaa stressaa tunnetyö, 30-40 -luvulla stressiä opettajille aiheuttivat yhteisön vaatimukset.

 

 

Tutkija Erkko Anttila on tutkinut Opettaja-lehden kirjoituksia 1930-luvun lopulta 2010-luvulle asti.

 

– Opettajien pitää huomioida oppilaiden yksilöllisyys, ja se on tuonut työhön lisää stressiä – varsinkin, kun instituution perusrakenteet ovat pysyneet samana, ja luokassa voi edelleen olla 30 oppilasta.

 

Selviytymiskeinoina tunnetyöhön on tarjottu tunnetyövalmiuksien kehittämistä ja ulkoisten olosuhteiden parantamista.

 

– Jo pitkään Opettaja-lehdessäkin treenattu opettajien tunnetaitoja ja opastettu, kuinka opettaja voi tuntea paremmin itsensä ja oppilaansa. Toisaalta ammattijärjestö on pyrkinyt vaikuttamaan ulkoisiin, stressiä lisääviin tekijöihin, eli esimerkiksi pienentämään luokkakokoja tai järjestämään erityisopetusta, Anttila sanoo.

 

 

Erityisesti vanhoissa Opettaja-lehdissä Erkko Anttilaa vastaan on usein tullut myös kutsumuksen käsite.

 

– 30-luvulla kutsumusta oli kansallismielinen innostus, joka innosti nuoret naiset huonolla palkalla korpeen töihin. Nyt kutsumus kytkeytyy eetokseen, jossa korostetaan lasten yksilöllisyyden tukemista, Anttila sanoo.

 

Kutsumuksen voimalla se, mikä tuntuu stressaavalta ja raskaalta, käännetään voimavaraksi ja työn mielekkyydeksi. Kun opettaja näkee lapsen kehittyvän omaksi persoonakseen, hän saa siitä tyydytystä.

 

Toisaalta kutsumuksen liittyy sitoutuminen.

 

 

– Jos ihminen on vahvasti sitoutunut työhönsä, resurssien pitäisi olla riittävät, että on katetta sitoutumiselle, Ari Väänänen muistuttaa.

 

Kutsumusta onkin pidetty myös opettajan hyväksikäytön välineenä. Sotien jälkeen oli pilakuvia ja ronskia pakinointia siitä, että opettaja on hyväuskoinen hölmö, joka tekee vapaa-ajallaan ilmaista työtä kyläläisten yhdistyksissä ja osuuskunnissa, kun kaikki muut ammattiryhmät vaativat työstään oikeudenmukaisen palkan.

minen.

 

Teksti: Tiina Tikkanen