Oppilaitoksille tuliterä turvallisuusmalli – opettaja ei jää enää yksin

Teollisuudessa turvallisuusjohtamisen käytännöt ovat jo arkipäivää, ja nyt systemaattinen turvallisuuskulttuuri tekee tuloaan myös opetusalalle.

 

EduSafe-hankkeessa  kehitettiinkin opetusalalle kokonaisvaltainen turvallisuuden hallinnan malli, josta oppilaitokset saavat eväitä vaativien tilanteiden ennakointiin, hallintaan ja jälkihoitoon.

 

Turvallisuutta ei voi ulkoistaa. Jokaisen oppilaitoksen on itse valittava ne tavat, joilla turvallisuuskulttuuria ylläpidetään.

 

Tutkimustulokset puhuvat sen puolesta, että turvallisuutta luodaan hyvällä johtamisella, yhteisillä toimintamalleilla ja kunnollisella perehdytyksellä.

 

 

 

Opetuksen järjestäjän on tarjottava turvallinen kasvu- ja oppimisympäristö. Suomalaisia oppilaitoksia on yleisesti pidetty turvallisina työympäristöinä, mutta erityisesti kouluampumisten jälkeen herättiin uusiin turvallisuusuhkiin.

 

– Kouluampumiset ovat jäävuoren huippu. Useimmin opettajaa kohtaava turvallisuusuhka on hankala tai uhkaava käytös ja kiinnipitotilanteet, toteaa EduSafe-tutkimusta johtanut vanhempi tutkija Anna-Maria Teperi Työterveyslaitokselta.

 

EduSafe-tutkimus julkaistiin tänään Työsuojelurahaston järjestämässä Tutkimus tutuksi -tapaamisessa Helsingissä. Tutkimus on ensimmäinen kokonaisvaltainen arviointi opetusalan turvallisuusasioista, ja sitä tekemässä oli kymmenkunta tutkijaa Työterveyslaitokselta ja kaksi tutkijaa Turun yliopistosta.

 

Julkistustilaisuuden aluksi koulujen turvallisuusasioista puhui OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen.

 

 

 

Tutkimukseen osallistui yhteensä kymmenen organisaatiota Helsingin ja Riihimäen opetustoimesta sekä Helsingin, Turun, Rauman ja Savonlinnan normaalikoulut ja opettajankoulutuslaitokset.

 

Hankkeessa organisaatioiden henkilöstö pääsi arvioimaan ja kehittämään omien oppilaitostensa turvallisuusosaamista. Suurin osa työntekijöistä arvioi oppilaitostensa turvallisuusilmapiirin hyväksi tai melko hyväksi.

 

Syvällisemmässä tarkastelussa oppilaitosten turvallisuuskulttuuri osoittautui kuitenkin sirpaleiseksi ja henkilösidonnaiseksi, eikä sen kehittämiseksi ollut kokonaisvaltaista mallia tai työkaluja.

 

– Yhtenäisten käytäntöjen puuttuminen tarkoittaa sitä, että opettajat yrittävät yksilöinä ratkoa tilanteita, ja se haastaa jaksamista, Anna-Maria Teperi toteaa.

 

Tutkimukseen osallistuneet saivat myös välineitä kehittää turvallisuuden osa-alueita.

 

Esimerkiksi jälkihoitoa varten opeteltiin yhdessä Hetipurku-menetelmän keskustelumallia, jossa kollega voi antaa toiselle tukea turvallisuutta uhanneen tilanteen jälkeen.

 

– Jos asian käsittelylle ei ole selkeää mallia, käy helposti niin, että vaaratilanteet jäävät käsittelemättä tai sitten käännytään työterveyshuollon puoleen. On parempi, että myös omalla työpaikalla on taitoa käsitellä näitä asioita.

 

 

 

OAJ:n työelämäasiamies Riina Länsikallio oli mukana hankkeen ohjausryhmässä. Hänen mielestään EduSafe-tutkimus on uusi alku turvallisuuden tekemiselle kouluissa.

 

– Turvallisuus on myös työhyvinvoinnin perusta, ja sitä pitää johtaa ennakoiden ja nykyistä järjestelmällisemmin. Poikkeamatilanteille tulee olla ilmoitusjärjestelmät käytössä, kuten Stop väkivallalle -menetelmä.

 

Myös tilanteiden purkamisesta on huolehdittava, Länsikallio muistuttaa.

 

– Näille kaikille pitää varata opettajalta ja esimieheltä myös työaikaa.

 

Seuraavana haasteena on ryhtyä levittämään turvallisuuden kokonaismallia kaikkiin päiväkoteihin, peruskouluihin ja muihin oppilaitoksiin.

 

– Se hyödyttäisi arjen työtä. Mallin jalkauttamiseen tarvitsemme lisää kehittämistyötä ja kuntien apua, Länsikallio toteaa.

 

 

 

Tutkimus tutuksi -tilaisuudessa professori Sirpa Virta esitteli myös Tampereen yliopiston tutkimushankkeen ”Yliopistojen henkilöstön turvallisuus: Resilienssi, tilannetietoisuus ja uusiin uhkiin varautuminen yliopistoissa”.

 

 

Uudet uhat ovat haastaneet idean avoimesta yliopistosta, jonka ovet ovat olleet avoimia kaikille. Myös mediaympäristö on muuttunut: esitellessään tutkimustuloksia omilla kuvillaan ja nimillään tutkijat saattavat joutua alttiiksi someraivolle.

 

Turvallisuuden tulisi olla osa yliopistojen laatuauditointia. Turvallisuusvastuita yliopistoissa tulisi selkeyttää. Myös turvallisuuteen liittyvä lainsäädäntö kaipaa kehittämistä.

 

 

1. Esimiehille on varattava riittävästi työaikaa henkilöstöjohtamiseen ja läsnäoloon. Esimiestyö on mitoitettava niin, että yhdellä esimiehellä on enintään 20 johdettavaa. Myös esimiesten koulutukseen pitää järjestää aikaa.
2. Opettajankoulutuksen ja alan esimiesten koulutuksen sisältöihin pitää saada pysyvät turvallisuutta ja hyvinvointia koskevat kokonaisuudet.
3. Suomeen pitää perustaa opettajarekisteri, johon kootaan mm. opettajien täydennyskoulutustiedot.
4. Kiusaamis-, häirintä- ja väkivaltatilanteisiin tarvitaan vastaava valtakunnallinen ohjeistus. Ohjeet pitää ottaa käyttöön jokaisella työpaikalla. Tämä varmistetaan riittävällä koulutuksella.
5. Opetusalalle pitää kuormitustekijöiden vähentämiseksi kehittää arviointimenetelmä, jota työnantaja käyttää yhdessä henkilöstön kanssa, sekä muita tarpeellisia, yhteisiä välineitä turvallisuuden tekemiseen.
6. Opettaja-oppilassuhdeluvut pitää kirjata lakiin.
7. Varhaiskasvatus-, perusopetus- ja lukiolakiin sekä ammatillista koulutusta koskevaan lakiin tulisi lisätä opetuksen järjestäjän velvollisuus seurata ja arvioida moniammatillisessa yhteistyössä lapsen ja opiskelijan koulunkäynti- ja opiskelukykyä.
8. Rehtorille lisätään perusopetuslakiin turvaamistoimenpiteenä oikeus evätä oppilaan oikeus opetukseen kuluvan päivän lisäksi myös seuraavana päivänä.
9. Oppilas- ja opiskelijahuoltolakiin lisätään muutos, joka koskee tilannetta, jossa oppilaan tai opiskelijan oikeus opetukseen joudutaan epäämään. Tällaisessa tilanteessa terveys- ja sosiaalitoimen pitää arvioida oppilaan ja hänen perheensä tai opiskelijan hyvinvointia ja tuen tarvetta. Samalla lapsille ja nuorille tulisi säätää nopeutettu menettely mielenterveyspalveluihin pääsemiseksi.
10. Perusopetuslakiin ja ammatillista koulutusta koskevaan lakiin tarvitaan samanlainen muutos oppilaan tai opiskelijan erottamiseksi koulusta, mikä jo on säädetty lukiolaissa. Lakimuutoksen tarve koskee tilannetta, jossa poliisi tutkii oppilasta tai opiskelijaa rikosasiassa ja erottaminen on epäiltyyn rikokseen nähden perusteltua.
11. Lakiin viranomaisen toiminnan julkisuudesta on lisättävä säännös, jossa kaiken turvalliseen koulutuksen ja opetuksen järjestämiseen tarvittavan tiedon pitää voida kulkea viranomaisten kesken salassapidon estämättä.

 

Teksti: Tikkanen