Työnilo ja työstä innostuminen eivät enää kannattele opettajia työssään entiseen tapaan, vaan opettajien arviot työoloistaan ja työkyvystään ovat heikentyneet selvästi muutamassa vuodessa. Terveydelle vaarallista työstressiä esiintyy nyt opettajilla enemmän kuin työntekijöillä keskimäärin. Opettajien työtyytyväisyys on heikentynyt alle suomalaisen työelämän keskiarvon.
Opettajien arvioita työoloistaan selvitettiin Opetusalan työolobarometrissa, johon vastasi marraskuussa 2017 yhteensä 1 127 opettajaa ja opetus- ja kasvatusalan esimiestä varhaiskasvatuksesta yliopistoon.
– Myös edellisillä mittauskerroilla, vuosina 2013 ja 2015 opettajat kertoivat kokevansa stressiä ja he ilmoittivat työmäärän mittavaksi. Työn raskaista puolista huolimatta he kokivat vielä yleisesti onnistumisen tunnetta ja työniloa, mutta 2017 ne eivät enää auttaneet työssä entisellä tavalla eteenpäin. Muutos heikompaan oli huomattava, OAJ:n työelämäasiamies Riina Länsikallio toteaa.
– Selvä enemmistö vastaajista ilmoitti esimerkiksi työmäärän kasvusta. Työmäärää pitivät hallitsemattomana erityisesti varhaiskasvatuksessa, lukioissa ja ammattikorkeakouluissa työskentelevät vastaajat. Yli puolet opettajista ja esimiehistä tekee selvityksen mukaan töitä viikonloppuisin molempina päivinä ja keskimäärin kolmena arki-iltana viikossa. Työt näyttävät jakautuvan epätasaisesti ja se kuormittaa opettajia, Länsikallio toteaa.
Kiusaamisen ja epäasiallisen kohtelun kokemukset ovat yhä yleisiä opetusalalla. Naisista lähes puolet ja miehistä reilu kolmannes oli kokenut epäasiallista kohtelua tai kiusaamista kuluneen vuoden aikana. Eniten kiusaamista aiheuttivat oppilaat ja opiskelijat, mutta myös työyhteisöjen sisällä esiintyy liian paljon epäasiallista kohtelua. Väkivaltaa työssään oli kokenut joka kymmenes vastaaja.
Vastaajat arvioivat opetusalan esimiesten toiminnan heikommaksi kuin suomalaisessa työelämässä keskimäärin. – Esimiesten ja johdon rooli työhyvinvoinnin johtajana on selvityksen mukaan korvaamaton. Esimiehillä pitää olla aikaa hyvinvoinnin ja henkilöstön johtamiselle, Länsikallio muistuttaa.
Koulutuksesta pidettävä huolta pitkäjänteisesti
– Koulutus-, kasvatus- ja tutkimusalan perusrahoituksen on oltava riittävää, jotta annetut tehtävät ylipäätään pystytään toteuttamaan. Määräaikaisesta hankerahoituksesta on siirryttävä pitkäkestoisiin ja toiminnan laatua parantaviin, yli hallituskausien ulottuviin ohjelmiin, OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen tähdentää.
– Opettajien lisääntynyt stressi ja kielteiset ilmiöt kouluissa, päiväkodeissa ja oppilaitoksissa osoittavat, ettei resurssien mitoitus ole kunnossa. Riittävä opettajamitoitus on turvattava lailla. Samaten koulut ja rehtorit tarvitsevat keinoja, joilla ne voivat puuttua nopeasti oppilaiden ongelmatilanteisiin. Lisäksi opetuksen järjestäjälle pitää säätää velvollisuus seurata lasten ja nuorten koulunkäynti- ja opiskelukykyä, Luukkainen esittää.
Täydennyskoulutuksessa opettajille ja esimiehille pitäisi tarjota arjessa auttavaa hyvinvointi- ja turvallisuuskoulutusta. Osaamisen kehittymistä voitaisiin seurata opettajarekisterin avulla, johon myös tiedot täydennyskoulutuksesta koottaisiin. Opetusalan kuormitustekijöitä OAJ seuraisi yhdessä työnantajien kanssa. Esimiestyötä OAJ mitoittaisi niin, että yhdellä esimiehellä olisi enintään 20 johdettavaa.