Uusi laskuri ennustaa syrjäytymistä riskitekijöistä – koulutus ja kasvatus keskeiset vastavoimat

Me-säätiö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL julkaisivat perjantaina mallin, jolla kuvataan syrjäytymisen dynamiikkaa. Mallissa luodulla datatyökalulla voi katsoa, mitkä tekijät ovat yhteydessä syrjään jäämiseen, ja missä määrin syrjäytyminen siirtyy sukupolvelta toiselle.

 

 

Aineistona mallissa on THL:n ”Kohortti87”- pitkittäistutkimuksen laaja ja ainutlatuinen data, joka sisältää kattavia tietoja vuonna 1987 syntyneestä ikäluokasta. Näitä nykyisin hieman alle 30-vuotiaita suomalaisia on aineistossa lähes 60 000 (58 905).

 

Mallissa tehdyn laskelman mukaan ikäluokasta 77 prosenttia välttyi syrjäytymisen riskitekijöiltä. Kuitenkin 3644 henkilölle, eli kuudelle prosentille ikäluokasta, oli kehittynyt kaksi tai useampi riskitekijä. Mukana on riskitekijöitä, jotka liittyvät niin perhetaustaan, nuoruuden syrjään jäämiseen kuin aikuisuudessa syrjäytymiseen.

 

Esimerkiksi lastensuojelun asiakkuus lapsuudessa tai nuoruudessa viisinkertaistaa syrjäytymisriskin. Yhtä suuri riski jäädä syrjään on niillä, jotka eivät suorita toisen asteen tutkintoa 25 ikävuoteen mennessä. Myös mielenterveyslääkkeiden käyttö tai lapsen saanti alle 20-vuotiaana kohottivat riskiä moninkertaiseksi.

 

Me-säätiön laskurin mukaan Suomessa on tällä hetkellä 60 191 työelämästä ja koulutuksesta syrjässä olevaa 15–29-vuotiasta nuorta.

 

 

OAJ:ssa mallin tietoja katsotaan mielenkiinnolla, mutta ei kovin yllättyneinä. Kasvatus- ja koulutusjärjestelmän osalta näissä tiedoissa on runsaasti samaa kuin esimerkiksi OAJ:n erityistä tukea koskevissa selvityksissä. Varsinkin OAJ:n viime keväänä julkaisemassa oppivelvollisuusmallissa etsittiin ratkaisuja syrjään jäämisen riskien ehkäisyyn.

 

– Oppivelvollisuusmallimme ratkaisuissa pyrimme vastaamaan kaikkiin nyt esille nostettuihin riskitekijöihin, sanoo OAJ:n koulutusasiainpäällikkö Nina Lahtinen.

 

Oppivelvollisuusmallissa OAJ:lla oli käytössä myös samaisen Kohortti87-tutkimuksen tietojamuun muassa varhaiskasvatukseen osallistuneiden lasten koulumenestyksestä ja todennäköisyydestä suorittaa toisen asteen tutkinto.

 

– Yksi vaikuttava teko olisikin 5-vuotiaiden kaksivuotisen esikoulun liittäminen oppivelvollisuuteen. Tiedämme myös, että varhaiskasvatuksen ulkopuolelle jää erityisesti sellaisten perheiden lapsia, joiden vanhemmilla on enemmän työttömyyttä ja matalampi koulutustaso. Siksi subjektiivisen varhaiskasvatusoikeiden rajaus pitäisi poistaa, sanoo Lahtinen.

 

Myös Me-säätiön aineiston mukaan syrjäytymisriski on erityisen suuri niille, joilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta. OAJ esittää mallissaan oppivelvollisuuden laajentamista myös loppupäästä, eli toiselle asteelle aina siihen saakka, kun nuori täyttää 19 vuotta.

 

Lahtisen mukaan yksi merkittävimmistä tekijöistä syrjäytymiskehityksen ehkäisemisessä on se, että opettajilla on aikaa kohdata oppijat.

 

– Tarvitaan selkeät säädökset siitä, että oppilailla on riittävästi opettajia ja heidän perheillään tarvittava tuki. Opettaja on tärkeä linkki ja viestijä myös sosiaali-, terveys- ja lastensuojelun toimijoiden suuntaan varhaisen tuen tarpeen merkeistä.

 

 

OAJ:n mukaan myös oppilaiden saama tuki esi- ja perusopetuksessa on riittämättömällä tasolla. Kolmiportaisen tuen kuntoon laittaminen olisi sekin tehokas syrjäytymiskehitystä ehkäisevä toimi.

 

– Oppilaiden kasvun ja oppimisen tuki ei toteudu tällä hetkellä niin hyvin kuin sen pitäisi. Jos kerran mielenterveysongelmat ja heikko koulumenestys ennustavat nuorelle muun muassa työkyvyttömyyseläkettä, niin on todella kallista lystiä pitää oppilaiden tukea ja opiskeluhuoltoa nykyisellä, riittämättömällä tasolla. Kalleinta se on luonnollisesti yksilölle itselleen, mutta myös yhteiskunnalle. Lahtinen sanoo.

 

Myös OAJ:n Oppimisen tukipilarit -selvityksessä tuodaan esille ratkaisuja oppimisen ja koulunkäynnin tuen ongelmiin. Perusopetuksessa taas viidesosa erityisen tuen oppilaista sai erityisopetusta harvoin tai ei koskaan. 70 prosenttia opettajista piti tehostetun tuen oppilaiden osa-aikaisen erityisopetuksen resursointia riittämättömänä.

 

Esiopetusta koskevan selvitysten mukaan viidesosalle lapsista ei ollut tarjolla erityisopetusta koskaan.

 

OAJ:n muita keinoja, jotka vastaisivat suoraan Me-säätiön mallin esittämiin tietoihin syrjäytymiskehityksestä, olisivat myös muun muassa joustavan perusopetuksen lisääminen ja tukiopinto-ohjaus.

 

Tukiopinto-ohjaus on yläkoulussa annettavaa suunnitelmallista ”oman jutun” etsimistä, jota opinto-ohjaajat tarjoavat yläkoulussa, viimeistään kahdeksannella luokalla. OAJ on vaatinut tukiopinto-ohjausta lakisääteiseksi toimintamalliksi, sillä se tukisi etenkin syrjäytymisvaarassa olevia poikia.

 

 

Me-säätiön mukaan malli ja työkalu rakennettiin, jotta niiden avulla voitaisiin arvioida, missä elämänvaiheessa syrjäytymisen ehkäisyyn todella kannattaisi panostaa.

 

”Syrjäytymisen ehkäisyyn kohdennetaan runsaasti julkisia varoja, minkä vuoksi ennaltaehkäisyn tulisi olla mahdollisimman vaikuttavaa”, säätiö taustoittaa hankettaan. Lahtinen vaatii samaa.

 

– Kalliista korjaavista toimista pitäisi viimein päästä ennaltaehkäiseviin toimiin. Seuraavan hallituksen pitäisi ottaa vahvasti linja, että kasvatus- ja opetuspalveluiden perusrahoitus saatetaan kuntoon. Selkeillä henkilöstömitoituksilla voidaan turvata oppilaille ja myös heidän perheilleen tuki, jota he tutkimusten mukaan tarvitsevat.

 

Vuonna 2015 perustetun Me-säätiön tavoitteena on vähentää lasten, nuorten ja perheiden syrjäytymistä ja eriarvoistumista Suomessa. Säätiö tukee ja toteuttaa yhdenvertaisuutta edistäviä hankkeita ja myös ympäristönsuojelua Suomessa.

 

Teksti: Matias Manner

 

 

Maailman opettajien päivänä 5. lokakuuta OAJ julkaisee eduskuntavaalikampanjansa, joka pitää sisällään runsaasti konkreettisia ratkaisuja myös syrjäytymisen ehkäisemiseen.