Varhaiskasvatus juhlii: ensimmäinen lastentarha perustettiin 130 vuotta sitten – uusi laki voimaan syyskuun alussa

Varhaiskasvatuksen pitkää matkaa ja sen viimeistä suurta saavutusta – uutta varhaiskasvatuslakia –  juhlittiin perjantaina Ebeneser-museossa Helsingissä. 

 

Jatkossa päiväkodeissa työskentelee entistä enemmän yliopistokoulutettuja varhaiskasvatuksen opettajia. Uudet ammattinimikkeet vastaavat paremmin koulutustaustoja.

 

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen totesi juhlapuheessaan, että syyskuun ensimmäinen on historiallinen päivä.

 

– Uudessa varhaiskasvatuslaissa etusijalla on lapsen etu. Lapsen edun turvaavat laadukas kasvatus, opetus ja hoito. Siinä pääroolissa on osaava, moniammatillinen henkilöstö. Lakiin on myös kirjattu lapsen suojaaminen väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä.

 

 

 

Grahn-Laasonen muistutti tutkimuksista, joiden mukaan varhaiskasvatuksella on vaikutuksia, joita ei ole mahdollista saada aikaan myöhemmin. Varhaiskasvatus on hänen mukaansa erittäin vaikuttava, hyvä investointi yhteiskunnassa.

 

– Varhaiskasvatus on nyt vihdoin kaikkien huulilla sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Kuten tiedätte, monet tutkimukset vahvistavat, että lapsen varhaisilla vuosilla ja varhaiskasvatuksella on valtava merkitys lapsen kehitykselle ja oppimiselle, ministeri totesi.

 

 

 

Juhlavieraiden joukossa oli myös Ritva Semi, joka on vaikuttanut suomalaiseen varhaiskasvatukseen OAJ:n erityisasiantuntijana ja taustalobbarina yli 30 vuotta. Hän jää eläkkeelle samana päivänä, kun vakalaki tulee voimaan. Varhaiskasvatuksen 130-vuotisessa historiassa on Semin mielestä tehty paljon hyvää, vaikka taka-askeliakin on otettu.

 

Vuonna 1888 perustettiin ensimmäinen kansanlastentarha, joka oli avoin kaikille lapsille. Neljä vuotta myöhemmin aloitettiin lastentarhanopettajien kouluttaminen. Molemmissa Suomi oli Pohjoismaiden ensimmäinen.

 

Aluksi lastentarhat toimivat kouluhallituksen alaisuudessa, kunnes ne siirrettiin sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen vuonna 1924.

 

– Silloinen opetusministeri sanoi saman tien, että se on virhe, Semi muisteli.

 

Virhe korjattiin vasta vuonna 2013, kun varhaiskasvatus siirrettiin opetusministeriön hallintoon ja osaksi muuta koulutusjärjestelmää. OAJ oli vahvasti vaikuttamassa tähän päätökseen, jonka valmistelu kesti lopulta 15 vuotta.

 

 

 

Valtionapu- ja päivähoitolaki olivat Semin mukaan merkittäviä virstanpylväitä suomalaisessa varhaiskasvatuksessa.

 

Vuonna 1927 lastentarhat alkoivat saada valtionapua, jos ryhmässä oli 25 lasta, toiminta kesti 4 tuntia ja opettajana oli lastentarhanopettajakoulutuksen käynyt lastentarhanopettaja.

 

– Laissa sanottiin, että opettajan palkkaus, eläke-, loma- ja muut edut on järjestettävä tyydyttävällä tavalla, Semi kertoi.

 

Vuonna 1973 tulivat voimaan päivähoitolaki ja -asetus. Lain myötä päiväkodeissa alettiin tarjota myös kokopäivähoitoa. Samalla lastentarhanopettajakoulutusta lisättiin seminaareissa ja väliaikaisesti myös yliopistoissa.

 

Varhaiskasvatuksen pedagogiikka vahvistui entisestään vuonna 1995, kun lastentarhanopettajien koulutus siirtyi yliopistoihin. Siitä lähtien varhaiskasvatus on ollut tutkimuspohjaista.

 

– Monet 2000-luvun päätökset ovat lopulta vanhoja keksintöjä. Maksuttomasta esiopetuksestakin keskusteltiin jo 1960-luvulta lähtien ennen kuin siitä lopulta vuonna 2001 tuli kaikkien lasten oikeus, Semi muistutti.

 

 

 

Ehkä kaikkein suurin edistysaskel varhaiskasvatuksen pedagogiikassa on kuitenkin 1. syyskuuta voimaan tuleva uusi varhaiskasvatuslaki. Jatkossa varhaiskasvatuksen opettajiksi kelpaavat vain yliopistokoulutuksen saaneet.

 

– Laki korostaa varhaiskasvatuksen pedagogista merkitystä, opettajan roolia ja varhaiskasvatusta osana kasvatus- ja koulutuspolitiikkaa. Suomi pääsee lähemmäs kansainvälistä tasoa, Semi listasi.

 

Uusi varhaiskasvatuslaki antaa selkeän tiekartan vuoteen 2030 sillä edellytyksellä, että kunnat alkavat sitä vahvasti heti toteuttamaan.

 

– Henkilöstörakenteen muutos on aloitettava saman tien. 12 vuotta on lyhyt aika tämmöisessä uudistuksessa, Semi sanoi.

 

 

 

Ritva Semi on tyytyväinen, että OAJ:n pitkään puskema vakalaki on nyt maalissa. Kehuja sen läpiviemisestä sai opetusministeri, joka kuunteli tutkijoita ja pedagogiikan asiantuntijoita eikä taipunut sosiaalialan painostukseen.

 

– Grahn-Laasosella oli pedagogiikan kehittämisestä selkeä visio, jota hän vei rohkeasti ja määrätietoisesti läpi, vaikka sai varmaan kuraa niskaansa, Semi sanoi.

 

Yliopistonlehtori Eeva-Leena Onnismaa totesi, että uusi varhaiskasvatuslaki ei ehkä ole täydellinen, mutta se antaa mahdollisuuden hallittuun suunnanmuutokseen, jossa henkilöstörakenteen monipuolistaminen on avainasemassa.

 

– Opettajankoulutuksen saaneet ovat toki vähemmistönä myös uuden lain mukaisessa henkilöstörakenteessa. Laki antaa kuitenkin selkeän suunnan ja sen täytäntöönpanoa tulee kaikin tavoin edistää, hän sanoi.

 

Varhaiskasvatuksen 130-vuotisjuhlaan osallistui myös presidentti Tarja Halonen ja puolisonsa, professori Pentti Arajärvi sekä lukuisia varhaiskasvatuksen asiantuntijoita ja yhteistyökumppaneita.

 

Juhlan järjestivät Lastentarhanopettajaliitto ja OAJ. Juhlapaikaksi valittu Ebeneser-talo toimi 1900-luvun alussa kansanlastentarhana ja lastentarhanopettajien koulutuspaikkana. Nykyisin talossa on päiväkoti ja Lastentarhamuseo.