• logo
  • logo

Karita Katto: OAJ:n pitää katsoa tulevaan ja tuoda jäsenyyden hyödyt esiin

14.11.2019 - 16.57 Uutinen
Kuvituskuva

Jargonia pitää välttää, kun OAJ:tä uudistetaan, sanoo OAJ:n valtuustossa yliopistolaisia edustava Karita Katto. Hän uskoo ammattijärjestöjen kiinnostavan tulevaisuudessakin myös nuoria, kunhan toiminnan hienous sanoitetaan selkeästi ja löydetään uusia tapoja tukea jäseniä.

Opiskelijoiden kohtaamista ja yliopistofuusion keskellä työskenteleviä kollegoja.

OAJ:n varavaltuutetulle ja ruotsin kielen lehtorille Karita Katolle työ Tampereen yliopiston kielikeskuksessa on näköalapaikka yliopistokoulutuksen nykytilaan ja siihen, millaisia tulevaisuudenkuvia tästä maailmasta piirtyy esiin.

Tämän vuoden alussa toteutunut Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston fuusio on luonnollisesti asia, joka hakee muotoaan niin hallinnollisesti kuin henkilöstön arjessa.

– Olemme nyt yksi yliopisto kolmella kampuksella. Kulunut vuosi on mennyt toisiin tutustuessa. Tilanne on kaikille uusi, vähän kuin olisi aloittanut työn uudella työpaikalla, Katto sanoo.

Fuusio on herättänyt henkilöstössä mielenkiintoa samalla, kun muutos on tuonut myös kuormaa.

– Rehellisesti sanottuna henkilöstössä näkyy myös väsymyksen ja uupumisen merkkejä. Onneksi meillä on luottamushenkilöitä, mutta heidän tehtäviinsä voisi mielestäni resursoida nyt enemmänkin työaikaa.

”Koulutukseen liittyy aina tulevaisuuskulma”

OAJ:n valtuuston kokouksen pääasioita ovat järjestön toiminnan uudistaminen sekä tulevaan sopimuskierrokseen valmistautuminen.

Karita Katon mielestä OAJ:n nykyisessäkin strategiassa on oikeita painopisteitä, joista on syytä pitää kiinni. Hänestä esimerkiksi OAJ:n toiminnan arvoihin kirjattu pyrkimys edelläkävijyyteen on ”erityinen ja innostava asia”.

– Suomalainen koulutusjärjestelmä on tasolla, jossa meidän kuuluukin tutkia ja olla tarkasti perillä työelämän ja sitä laajemmistakin koulutusta koskevista trendeistä. Koulutukseen liittyy aina tulevaisuuskulma.

Tulevaisuuteen orientoituminen avaa samalla tietä nuorille, uraansa aloitteleville opettajille.

– Meidän on yritettävä nähdä, mikä on uusien opettajasukupolvien työn ja muiden intressien koko kuva. Uusien virtauksien seuraamiseen meillä opettajilla on aivan poikkeukselliset mahdollisuudet, koska moni meistä työskentelee lasten ja nuorten kanssa joka päivä. Saamme koko ajan tietoa, mitä sieltä on tulossa. Se on melkoinen etu, Katto sanoo.

Jargon pelottaa

Järjestön strategian ja toiminnan uudistamisessa nuorempaan polveen liittyy Katon mielestä myös se, miten asioista viestitään.

– Kaikenlainen jargon usein suorastaan pelottaa nuoria. Kieli- ja viestintäihmisenä tartun tietenkin aina siihen kysymykseen, että pystymmekö me yksinkertaistamaan viestejämme kielellisesti.

Katto sanoo, että vaikkapa valtuustokokouksessa tehtävään ”strategiatyöhön” nuoren reaktio voi tulla nopeasti: ”Boring!”

– Jos tällaisia reaktioita tulee, niin jatkossa on vaikeaa ellei mahdotonta muuttaa tällaisen henkilön ensivaikutelmaa. Sen sijaan meidän pitäisi pystyä sanoittamaan niitä hienoja ja tärkeitä merkityksiä, jota tässä järjestötyössä aivan varmasti myös nuorten kannalta on.

Vaikkapa valtuuston kokouksessa tehtävään ”strategiatyöhön” nuoren reaktio voi tulla nopeasti: ”Boring!”


Ammattijärjestö mentorointia kehittämään?

Mitä modernin ammattijärjestön sitten tulisi tarjota jäsenelleen tulevaisuudessa? Monipuolista edunvalvontaa, Katto sanoo, ja esimerkiksi lakipalveluja, jotka ovat hyvinkin arvokas asia sitten, kun ne tulevat ajankohtaiseksi.

– Toimivia perusasioita on lukuisia muitakin. Jatkossa olisi mielestäni mietittävä, millaisia uudenlaisia tuen muotoja voisimme kehittää opettajille. Nuori opettaja tarvitsee aivan valtavasti tukea, joten on kysyttävä, miten hän sitä saa.

Katto sanoo törmäävänsä uransa alussa oleviin opettajiin, jotka väsyvät työssään yhä varhaisemmin.

– Siinä näkyy tietty ero vanhempiin sukupolviin. Voi olla, että aikaisemmin on ollut enemmän aikaa ja mahdollisuuksia perehdyttämiseen kuin nyt, jolloin monia vaivaa kiire ja ylityöllistyminen. Mentoroinnin tarve on lisääntynyt valtavasti, ja kenties ammattijärjestön olisi syytä miettiä, mikä sen rooli voisi olla tässä työnohjauksessa.

 

Teksti: Matias Manner

Kuva: Jarkko Mikkonen