Uuden opetusministerin Li Anderssonin mukaan hallitus aikoo tutkia ja paikata koulutuksen tasa-arvon ja laadun valuviat. OECD:n laaja TALIS-raportti sisältää hänen mukaansa sekä ilahduttavaa tietoa opettajien kokemuksista että selkeitä kehittämiskohteita. Esitimme opetusministerille kolme kysymystä TALIS-tuloksista.
Tuore opetusministeri Li Andersson piti ensimmäisen lehdistötilaisuutensa uudessa tehtävässään keskiviikkona opetus- ja kulttuuriministeriössä.
Tilaisuudessa julkaistiin OECD:n raportti TALIS (Teaching and Learning International Survey) ja sen suomalaisversio, jonka on koonnut Jyväskylän yliopistossa toimiva Koulutuksen tutkimuslaitos.
Tutkimus sisältää sekä ilahduttavia että huolestuttavia tietoja suomalaisten yläkoulun opettajien ja rehtorien työssä viihtymisestä, minkä pisti merkille myös Andersson.
– Hyvinvointivaltion peruskivi on koulu, jossa voidaan tarjota tasa-arvoista koulutusta kaikille. Tätä raporttia on ilo esitellä siksi, sillä se välittää varsin myönteisen kuvan opettajien kokemuksista. Raportista löydämme toki myös kehittämiskohteita, Andersson totesi.
TALIS-tuloksista kerrottiin kattavammin OAJ:n verkkouutisessa, joka julkaistiin tulosten tultua julki. Ministeriön tiedotustilaisuudessa kysyimme opetusministeriltä kolme tutkimustuloksiin liittyvää kysymystä.
Kolme kysymystä ministerille
TALIS-tutkimuksessa 2800 suomalaiselta yläkoulun opettajalta muun muassa kysyttiin, mihin he käyttäisivät rahat, jos koulun budjettia kasvatettaisiin viidellä prosentilla.
Opettajat pitivät erittäin tärkeänä lisärahan kohdistamista opetusryhmäkokojen pienentämiseen palkkaamalla lisää henkilökuntaa (67 %). Moni kohentaisi myös koulurakennusta ja välineitä (51%) ja tukisi erityisoppilaita nykyistä paremmin (36%).
Li Andersson, mihin itse kohdistaisitte tutkimuskysymyksenä esitetyn viiden prosentin lisäyksen?
– Varmasti samoihin asioihin, joita on linjattu hallitusohjelmaan. Oma suurin huoleni liittyy koulutuksen tasa-arvoon, jonka vahvistaminen on minun nähdäkseni yksi tärkeimmistä koulutuspoliittisista tavoitteista. Käyttäisin tällaista rahaa tasa-arvoon ja laatuun, juurikin näiden opetusryhmien pienentämiseen ja henkilöstöresurssien kautta pedagogiikan tukeen. Rahoitusta tulisi suunnata niihin oppilaisiin ja opettajiin, jotka sitä erityisesti tarvitsevat, ja esimerkiksi niin, miten positiivisen diskriminaation kaltaisten rahoitusmallien kautta on suunnattu eri alueille ja oppilaisiin.
- Myös OAJ on esittänyt ratkaisuja opetusministerin huolenaiheisiin. Tutustu ratkaisuihin koulutuksen tasa-arvon vahvistamiseksi, uudenlaiseksi opettajamitoitukseksi ja oppimisen tuen varmistamiseksi.
Niin sanotulla positiivisen diskriminaation rahoituksella tuetaan esimerkiksi Helsingissä kouluja, jotka toimivat keskimääräistä haastavammilla alueilla. Voisiko hallitus laajentaa pd-rahoituksen valtakunnalliseksi?
– Se rahoitusmalli on yksi työväline, jota voidaan tarkastella nyt, kun alamme miettiä miten voisimme kaikkein fiksuimmin käyttää tällä vaalikaudella perusopetuksen laadun ja tasa-arvon kehittämiseen. Helsingin osalta tiedämme tutkimusnäytönkin valossa, että se on ollut varsin hyvä käytäntö. Tutkimuskentältä kuuluu viesti, että koulutuksen eriytyminen alkaa isoissa kaupungeissa jo varhaiskasvatuksesta alkaen, ja se näkökulma on myös huomioitava.
TALIS-raportissakin nähdään orastavia ongelmia opettajien perehdyttämisessä, täydennyskoulutuksessa ja esimerkiksi erityisen tuen järjestämisessä. Näistä kolmesta teemasta tiedämme, että kuntakohtaiset erot ovat suuria. Pitäisikö valtakunnallista ohjausta ja lainsäädäntöä tiukentaa?
– Hallitusohjelmassa todetaan, että esimerkiksi erityisopetuslainsäädännön ja inkluusion toimivuutta selvitetään. Näin tehdään siitä syystä, että haluamme lisätietoa ja varmuuden siitä, missä asioissa lainsäädäntö ja sen soveltaminen eivät ole tasapainossa. Se tiedetään, että kuntakohtaiset erot opettajien osaamisen kehittämisessä voivat olla suuria. Valtakunnallisen ohjauksen kannalta tulee ottaa huomioon se, että on myös kuntia, joissa asiat tehdään oikein hyvin. Meidän tulee huolehtia, että edellytykset ovat kunnossa kaikkialla. Myös inkluusion osalta hallitusohjelman linjaus tunnustaa, että sen osalta kaikki ei ole kaikkialla hyvin.
Teksti ja kuva: Matias Manner