Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on yksi ihmisen perustarpeista. Erityisen tärkeää tämä on muualta Suomeen muuttaneille oppilaille. Nähdyksi tulemisesta voi parhaimmillaan seurata merkittäviäkin saavutuksia ja onnistumisia, mistä loistavana esimerkkinä on oppilaani Mohammad.
Olin nuorena hyvin ujo. Opettajani kuitenkin huolehtivat, että myös me hiljaisemmat saimme tilaa, näkyvyyttä ja kuuluvuutta luokassa.
Olen varma, että ilman näitä opettajia en olisi tässä, missä nyt olen. Siksi pidänkin ensisijaisen tärkeänä ihmisten yksilöllistä ja lämmintä kohtaamista – se voi olla yksilön tulevaisuuden kannalta ratkaiseva tekijä.
Kulttuuri tutuksi vähitellen
Alunperin Afganistanista kotoisin oleva oppilaani Mohammad, “Mohis”, tuli yksin alaikäisenä turvapaikanhakijana Suomeen syksyllä 2015.
Hän haki turvapaikkaa juuri Suomesta tavoitteenaan saada Iraniin jäänyt pikkuveli perheenyhdistämisen kautta samaan maahan. Tämä oli hänelle erityisen tärkeää, sillä muuta perhettä Mohiksella ei ollut.
Suomessa alkoi tuolloin Nutukka-ohjelma (nuoret turvapaikanhakijat kansanopistoissa). Sen myötä omalle työpaikalleni Valkealan opistolle perustettiin asumisyksikkö 15 nuorelle. Mohis oli yksi heistä.
Vähitellen hän tutustui uuteen kulttuuriin, opetteli suomen kieltä ja suomalaista koulunkäyntiä.
Ahkeduurella ja asenteella eteenpäin
Mohis on alusta asti ollut ahkera opiskelija. Hän suoritti Valkealan opistolla peruskoulun alle kolmessa vuodessa, ja syksyllä 2018 hän haki ryhmääni opiskelemaan koulunkäynninohjaajaksi.
Ryhmäni kaikki muut opiskelijat ovat suomalaisia, mutta siitä huolimatta Mohis on löytänyt paikkansa ryhmässä. Hän on äärimmäisen kohtelias, positiivinen ja valoisa nuori mies.
Suomen kieli on yksi maailman vaikeimmista. Mohis on kuitenkin pärjännyt uuden kielen kanssa erinomaisesti ahkeruutensa ja ennen kaikkea asenteensa ansiosta.
Monet kerrat olemme istuneet luokassa tehtävien äärellä vielä pitkään sen jälkeen, kun muut ovat jo lähteneet.
Väitän, että Mohis ei olisi pärjännyt opinnoissaan vanhanaikaisella, yksisuuntaisella opettaja puhuu, oppilaat kuuntelevat -opetusmenetelmällä. Hänellä on toki rohkeutta ja päättäväisyyttä, joiden ansiosta hän on päässyt pitkälle, mutta lisäksi hänen kohdalleen on osunut opettajia, jotka ovat osanneet hyödyntää omia vahvuuksiaan juuri hänen tarpeitaan vastaaviksi.
Oma roolini on ollut Mohiksen vahvuuksien tunnistaminen ja rohkaisu.
Kohtaaminen on vastavuoroista
Kohtaaminen on aina vastavuoroista. Siinä missä minä olen rohkaissut ja kannustanut Mohista, on hän opettanut minulle valtavasti kohtaamisen merkityksestä – aidolla huomioimisella, yksilöllisillä kohtaamisilla ja oppilaan tunnollisuudella saatiin aikaan erittäin hyviä oppimistuloksia.
Ihailen valtavasti Mohiksen halua oppia ja valmiutta tehdä töitä. Olen hänestä suunnattoman ylpeä.
Uskon, toivon ja tiedän, että joku opettaja saa hänestä upean koulunkäynninohjaajan, joka näkee kunkin oppilaan yksilönä.
Mohiksen polun seuraaminen on ehdottomasti yksi urani palkitsevimmista kokemuksista. Siinä kiteytyy mielestäni erinomaisesti niin koulutuksen, kohtaamisen kuin nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tärkeys. Nämä seikat ovat oppilaiden tulevaisuuden kannalta ratkaisevia tekijöitä, ja opettaja on niissä avainasemassa.
Opettajat ovat muutoksen tekijöitä.
Piia Kohonen
Ammatillinen opettaja
Valokuva: Konsta Leppänen