Opetuksen määrään, jatkuvan oppimisen rahoitukseen ja kotoutumiskoulutukseen halutaan ratkaisuja seuraavalla hallituskaudella. Puolueet suhtautuivat myönteisesti OAJ:n esittämään vaatimukseen valtakunnallisesti määriteltävästä opetustuntimäärästä, jonka yhden osaamispisteen saavuttaminen amiksessa edellyttää.
Ammatillisen koulutuksen kysymyksiä ruodittiin perjantaina OAJ:n järjestämässä seminaarissa Akavatalossa.
Suomen ammattiin opiskelevien liiton Sakki ry:n asiantuntija Samuli Maxenius viittasi samoin perjantaina julkaistuun opettajakyselyyn ammatillisen toisen asteen koulutuksen tilasta ja amisreformin vaikutuksista.
– Opettajien määrä on leikkausten myötä vähentynyt. Keskeinen kysymys on, onko opetus ja ohjaus tällä hetkellä riittävää. Se vaikuttaa koulutuksen laatuun ja laajemmin koko ammatillisen opiskeluyhteisön toimintaan, Maxenius sanoi.
Laajaan opettajakyselyyn vastasi lähes 1500 ammatillisen toisen asteen opettajaa. Tilaisuudessa julkaistiin myös kirjana ammattikorkeakouluja koskeva Kiviä ja keitaita 2 -kyselytutkimus, jossa vastaajia oli siinäkin lähes tuhat.
Ammatillisen toisen asteen opettajakyselyn yhteydessä OAJ esitti vaatimuksen, että ammatillisen koulutuksen osaamispisteelle määritellään valtakunnallinen opetustuntimäärä. Tämä sai kannatusta niin kaikilta paikalla olleilta puolueiden nuorisojärjestöjen edustajilta kuin puolueilta.
– Olen sitä mieltä, että näin se pitäisi määritellä. Se on opiskelijan etu, koska tällöin hänellä olisi etukäteen käsitys siitä, mitä koulutukseen ollaan menossa tekemään. Se on työelämän etu, koska tällöin työnantajakin voi paremmin tietää, millaista osaamista opiskelijoilta voidaan edellyttää, sanoi poliitikkojen keskustelussa keskustaa edustanut Terhi Peltokorpi.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
”Vähemmällä ei voi enää saada enempää”
OAJ:n järjestämään Ammatti ja sivistys -seminaariin osallistui opettajia ja sidosryhmiä sekä toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta että ammattikorkeakouluista.
Paikalla oli päättäjiäkin, joita ammatillisen koulutuksen asiantuntijat haastoivat alustuksillaan.
Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE:n asiantuntija Saku Lehtinen vaati huomion kiinnittämistä koulutuksen laatuun liittyvään paineeseen.
– Leikkauksista huolimatta tutkintojen määrä on noussut, ja olemmekin siinä pisteessä, että vähemmällä ei voi enää saada enempää. Samalla työelämästä tulee viestejä, että opiskelijoiden osaamistaso vaihtelee liikaa, painotti Lehtinen.
Poliitikoilta hän kysyi, pitäisikö työvoima- ja kotoutumiskoulutusten kilpailutuksiin luoda sellaisia kannusteita, jotka ohjaisivat vahvemmin kohti koulutuksen laatua. Seuranneessa lappuäänestyksessä kaikkien puolueiden ja myös niiden nuorisojärjestöjen edustajat nostivat vihreän lapun.
”Ensi vaalikaudella koittaa h-hetki”
Saku Lehtisen kysymykseen pääsivät vastaamaan Outi Alanko-Kahiluoto (vihr) ja Mikaela Nylander (r). Alanko-Kahiluoto kertoi saaneensa paljon huolestunutta palautetta siitä, että esimerkiksi maahanmuuttajien palvelujen kilpailuttaminen on johtanut laadun alenemiseen.
– Siellä on toimijoita, jotka eivät ole toimineet alalla aiemmin, ja joiden niin sanotut opettajat eivät ole pedagogisesti koulutettuja. Minusta kielikoulutusta antavien opettajien on oltava pedagogisesti päteviä, sanoi Alanko-Kahiluoto.
Nylanderin mukaan ensi vaalikaudella työvoima- ja kotoutumiskoulutusten pedagogisten vaatimusten vahvistamiseen on ensi vaali kaudella tuhannen taalan paikka.
– Tulee h-hetki, koska mitä todennäköisimmin ensi vaalikaudella tartutaan jatkuvaan oppimiseen. Tällöin jatkuvan oppimisen rahoituspohjan yhteydessä on tarkasteltava, miten laatu turvataan, Nylander totesi.
Lappuäänestyksessä kaikki puolueiden edustajat liputtivat myös sen puolesta, että kotoutumiskoulutus on siirrettävä työ- ja elinkeinoministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon alaisuuteen.
Huippuasiantuntija on jo olemassa
Jatkuvan oppimisen teemasta jatkoi ammattikorkeakouluopiskelijoiden liiton Samokin työelämäpolitiikan asiantuntija Antti Halliaa, jonka mukaan kukaan ei tiedä, millaisen luovan tuhon työelämä käy läpi seuraavina vuosikymmeninä.
Hänen mukaansa uuden osaamisen hankkimiseen tarvitaan yhä moninaisempia ratkaisuja. Tutkintokoulutuksen rinnalle tulee luoda erilaisia ja eri kokoisia osaamisen täydennyspaketteja, ja kokonaisuuden ratkaisee lopulta jatkuva elinikäinen oppiminen.
– Mutta meillä on jo olemassa luonteva huippuasiantuntijataho uudenlaisen oppimisen palveluntarjoajaksi, nimittäin koulutusjärjestelmä ja sen oppilaitosverkosto. Jatkuvan oppimisen kokonaisuudet ovat kuitenkin usein uutta toimintaa, ja se vaatii uutta rahoitusta. Tutkintokoulutus ja jatkuva oppiminen eivät saa ajautua kilpailevaan tilanteeseen, Hallia vaati.
Tutkintokoulutus ja jatkuva oppiminen eivät saa ajautua kilpailevaan tilanteeseen.
Putkitutkinnoista laaja-alaisuuteen
Kuka jatkuvan oppimisen sitten maksaa, yksilö, valtio vai kenties työelämä?
– Kaikki nämä, koska kaikki kolme myös hyötyvät siitä. Yksilö työllistyy, yritykset saavat osaavaa työvoimaa ja yhteiskunta verovaroja. Rahoitusmallissa näiden suhteet riippuvat siitä, kuinka paljon on ihmisiä, jotka pitää kouluttaa kokonaan uudelleen, ja niitä, joille riittää jatkuva oppiminen työn lisäksi, sanoi kansanedustaja Sari Multala (kok).
Paavo Arhinmäen (vas) mukaan ammatillisessa ja yliopistokoulutuksessa rahoitus ohjaa ihmisiä liiaksi ”putkitutkintomaisuuteen”.
– Eli mahdollisimman nopeaan valmistumiseen ja siihen, että laajapohjaisemmalle opiskelulle ei anneta mahdollisuuksia. Rahoitusmalleissa pitäisi oikeastaan jo ennen työelämään siirtymistä annettavassa peruskoulutuksessa pohtia sitä, että joka tapauksessa jossakin vaiheessa pitää uudelleen opiskella, Arhinmäki sanoi.
OAJ on esittänyt jatkuvan oppimisen tukemiseksi niin sanottua osaamisseteliä, joka on saanut tukea myös kansalta ja monelta puolueelta.
Teksti: Matias Manner
Kuvat: Heikki Pölönen
Tilaisuudessa julkaistun opettajakyselyn tuloksista laaditaan myöhemmin raportti ja siitä voi lukea lisää perjantaina 5. huhtikuuta ilmestyvästä Opettaja-lehdestä.
