Digitalisaatio tarjoaa isoja mahdollisuuksia yhteisöllisyyden vahvistamiseen, oppimiseen ja opetukseen. Digiosaaminen on kansalaistaito, ja siksi tarvitaan myös jokaiselle sopivia tapoja edistää omia taitojaan. OAJ:n puheenjohtaja perää Suomeen selkeää visiota siitä, mitä digitalisaatiolla koulutuksessa tavoitellaan ja miten tavoitteisiin päästään. Muuten uhkana on eriarvoistuminen.
Porin torin laidalla lämpömittari näyttää +31 astetta, kun OAJ:n keskustelu digitalisaatiosta käynnistyy. Terminä digitalisaatio on laaja ja kantaa monia merkityksiä, ja siksi alkuun on syytä täsmentää, mistä tulevien kolmen vartin aikana oikein keskustellaan.
– Tässä keskustelussa puhutaan nyt koulutuksen ja opetuksen digitalisaatiosta, eli käytännössä esimerkiksi sähköisistä oppimateriaaleista, oppimisanalytiikasta, etäopetuksesta sekä niistä digitaalisista valmiuksista ja taidoista, joita lapsilla ja nuorilla tulee olla, keskustelua juontava toimittaja Ronja Salmi sanoo.
Digiratkaisut voivat laajentaa yhteisöllisyyttä
Lavalla on joukko asiantuntijoita, jotka ovat pureutuneet digitalisaatioon keskenään vähän erilaisista näkökulmista. Yhtä mieltä joukko tuntuu olevan siitä, että digitalisaatio on ennen kaikkea mahdollisuus.
Digivälineillä voimme hetkessä ylittää maiden ja maanosien rajat. Erilaiset alustat tuovat ihmisiä yhteen tavalla, joka ei aiemmin olisi ollut mahdollista ainakaan samassa mittakaavassa ja yhtä helposti.
– Internet on massiivisesti lisännyt yhteisöllisyyden mahdollisuuksia. Punkkilive on tästä yksi konkreettinen esimerkki. On hienoa nähdä, miten ihmiset siellä vapaaehtoisesti auttavat tutkijoita, aivotutkija Katri Saarikivi kertoo viitaten palveluun, jossa ihmiset voivat ilmoittaa punkkihavainnoistaan näppärästi verkossa.
Internet on massiivisesti lisännyt yhteisöllisyyden mahdollisuuksia.
Pitkän linjan nuorisotutkija Mikko Salasuo on nähnyt tutkimuksistakin, että digitalisaatio on laajentanut nuorten mahdollisuuksia yhteisöllisyyteen.
– Olennaista on, että kokee osallisuutta johonkin verkostoon tai ryhmään. Kun lapsilta ja nuorilta kysytään, digi ei ole korvannut mitään vaan tullut muun rinnalle.
Kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro haluaisi, että ruutuajan käsitteestä luovuttaisiin. Olennaista ei tutkimusten mukaan ole kesto vaan se, mitä laitteilla tehdään.
Kukaan ei ole diginatiivi
Korona-aikana opettajilta on vaadittu paljon venymistä. Osalla opettajista digitaidot olivat ennestään hyvät, ja loikkaaminen uudenlaisiin työtapoihin kävi suhteellisen sulavasti. Toisilta sopeutuminen poikkeusoloihin vaati enemmän uuden opettelua.
Eroja esimerkiksi etäopetukseen liittyvissä valmiuksissa on myös lapsilla ja nuorilla.
– En ole koskaan nähnyt niin polarisoituneita tutkimustuloksia kuin korona-aikana. He ovat vaarassa tippua, jotka eivät saa kotoa tukea, kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro sanoo.
He ovat vaarassa tippua, jotka eivät saa kotoa tukea.
Hän korostaa, että digitaidot eivät kehity itsestään.
– Ei ole olemassa diginatiiveja, vaan nuoret ovat yhtä lailla digimuukalaisia. Taitoja pitää kehittää - ei erillisenä oppiaineena vaan läpileikkaavasti, Salmela-aro sanoo.
Jaakko Salo on korona-aikana seurannut tarkkaan opettajien kokemuksia poikkeusajan opetuksesta. Elokuussa OAJ julkaisee viimeisimmän, alkukesästä tehdyn, opettajakyselyn tuloksia.
Keskustelua juontaneen OAJ:n koulutuspolitiikan päällikön Jaakko Salon mukaan koulutuksen digitalisaatio onkin myös tasa-arvokysymys.
–Digitalisaation edetessäkin on tärkeää turvata tasa-arvo. Tiedämme, että etäopiskelu eriarvoistaa oppijoita, eikä sitä siksikään voida ajatella kaikille laajasti soveltuvana ratkaisuna, Salo sanoo.
Myös Katri Saarikivi toteaa, että kun kyse on digitalisaatiosta, yhtä kaikille sopivaa ratkaisua ei ole.
–Helppojen vastausten aika on ohi. Kyky etäopiskeluun riippuu siitä, mitä opetetaan. Se riippuu myös yksilön ominaisuuksista, kuten kyvystä keskittyä.
Kasvatustieteen professori Raija Hämäläinen toivoo, että opettajien kesken yleistyisi oman osaamisen jakaminen samaan tapaan kuin eri lajien harrastajat jakavat videoita esimerkiksi Instagramissa. Opettajille tarvitaan hänestä myös parempia digivälineitä.
Digitaitojen oppiminen on jatkuvaa oppimista
Selvää on, että digitalisaation eteneminen ei tulevina vuosina pysähdy, pikemminkin kiihtyy. Kasvatustieteen professori Raija Hämäläinen toteaakin, että digitaidot pitäisi nähdä kansalaistaitona.
–Digitalisaatiossa ei ole kyse siitä, haluaako joku pelkästään opiskella etänä, vaan olennaista on oppia erilaisia digitaitoja.
Erilaisia digitaitoja tarvitsee tulevaisuudessa käytännössä jokainen yhteiskunnassa ja työelämässä toimimiseen. Koulutukseen ja opetukseenkin digitaalisuus tuo niin uusia mahdollisuuksia kuin perusteltuja huolia.
Hämäläinen uskoo, että oppimisanalytiikan kehittyminen voisi vapauttaa opettajien aikaa olennaiseen eli oppimisen tukemiseen. Opettaja voisi siis uusien digiratkaisujen avulla esimerkiksi seurata oppimista ja tukea heitä, joilla oppimisessa on vaikeuksia. Aikaa kohtaamiseen ja oppimisen edistämiseen voisi vapautua esimerkiksi siitä, että mekaanista arviointityötä tekisivät koneet.
Oppimisanalytiikan kehittyminen voisi vapauttaa opettajien aikaa olennaiseen eli oppimisen tukemiseen.
Yhtä helppoa ratkaisua ei kuitenkaan ole, vaan olennaista on, että digiratkaisut ovat aidosti yksilöllisiä ja ratkaisevat oikeita ongelmia.
– Olennaista on myös, että kaikille turvataan mahdollisuus oppia digitaitoja. Digitalisaatio kehittyy jatkuvasti ja koskettaa kaikenikäisiä. Siksi tarvitaan jatkuvaa oppimista. Kaiken ikäiset tarvitsevat mahdollisuuden kehittyä ja vahvistaa omaa osaamistaan, OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen sanoo.
Olli Luukkainen toi keskusteluun opettajien huolen muun muassa pedagogisen vapauden menettämisestä tai sen rajoittamisesta digitalisaation edetessä. Jos oppimateriaalien ja välineiden hankintaa ei munata, hän uskoo digitalisaation voivan jopa laajentaa opettajan pedagogisia mahdollisuuksia.
Tarvitaan visio ja hyvää johtamista
Ennen keskustelua OAJ keräsi eri koulutusasteilla työskenteleviltä opettajilta ajatuksia digitalisaation herättämistä huolista ja toiveista. Heitä kannustettiin Opettaja-lehteä myöten jakamaan ajatuksiaan, huoliaan ja toiveitaan keskustelun Facebook-tapahtumassa.
Kommenteissa nousi esiin muun muassa se, että digitalisaatio ei saa tarkoittaa opettajan pedagogisen autonomian kaventumista eikä sitä, että etäopetusta käytetään säästökeinona.
Digitalisaatio ei saa tarkoittaa opettajan pedagogisen autonomian kaventumista eikä sitä, että etäopetusta käytetään säästökeinona.
OAJ:n näkemys on, että kaikkien opettajien omien digitaitojen kehittymistä pitää tukea. Olli Luukkainen korostaa, että se on hyvin yksilöllinen prosessi. Myös digivälineiden pitää tietysti olla kunnossa. Esimerkiksi muutama vuosi sitten tehdyssä OAJ:n selvityksessä kävi ilmi, että edelleen on paljon niitä, joilla ei ole omaa työpuhelinta saati tietokonetta.
Keskustelun aikana lämpömittarin lukema Porin torin laidalla on noussut 33 asteeseen. On aika siirtyä loppukaneetteihin.
Miten opetuksessa voitaisiin hyödyntää digitalisaation tuomat mahdollisuudet ja välttää huolet?
Olli Luukkainen korostaa, että digitalisaation kehitys edellyttää hyvää johtamista niin päättäjiltä ja kuntien virkamiehiltä kuin esihenkilöiltä kouluissa, päiväkodeissa ja oppilaitoksissa.
– Suomeen tarvitaan yhteinen näky siitä, mitä digitalisaatiolla koulutuksessa haetaan, ettei vaan haahuilla joka suuntaan digitalisaatiohattu päässä, Olli Luukkainen sanoo.