Muusikkoperheeseen syntynyt Kari Tikkala on noussut urallaan palkituksi konserttipianistiksi. Muusikonura on opettanut paljon sellaista, josta hänelle on nyt hyötyä opettajana. Kari uskoo, että musiikin opiskelusta on paljon hyötyä ja iloa myös niille, jotka päätyvät urallaan muille aloille.
Maj Lind -pianokilpailun voitto vuonna 1988. Esiintymisiä konserttisaleissa eri puolilla Eurooppaa ja kauempanakin, Kuubassa asti.
Kari Tikkalan lahjakkuus huomattiin varhaisessa vaiheessa. Seitsemänvuotiaana hän sai yksityisopettajan, ja tämä kokemus vaikuttaa edelleen hänen tapaansa opettaa.
– Yksityisopetuksesta on siirtynyt omaan myöhempään työhöni esimerkiksi se, ettei aina ole tärkeää pelkästään asia, jota opiskellaan, vaan myös se, miten siihen asiaan kiinnittyy. Oma opettajani tunnisti hyvin, milloin minulla oli vaikka huono päivä. Silloin hän saattoi esimerkiksi ottaa esiin pelikortit ja kiinnittää niillä huomioni. Tämän jälkeen pystyttiin sitten keskittymään paremmin itse asiaan, Kari muistelee.
Jokainen oppija on tärkeää kohdata yksilönä
Taiteen perusopetus on koulun ulkopuolista, ensisijaisesti lapsille ja nuorille tarkoitettua eri taiteenalojen opetusta, jonka piirissä on vuosittain yli 100 000 oppilasta. Tarkoituksena on tarjota oppilaille mahdollisuuksia opiskella taidetta pitkäjänteisesti, päämäärätietoisesti ja omien kiinnostuksen kohteiden suuntaisesti.
Opetusta ohjaa taiteen perusopetuksen valtakunnallinen ja oppilaitoskohtainen opetussuunnitelma. Niiden lisäksi Karilla on jokaiselle oppilaalle henkilökohtainen opetussuunnitelma.
Pyrkimys tukea jokaisen oppilaan oppimista yksilöllisesti on Karista tärkeää, mutta se vaatii myös paljon pedagogista ammattitaitoa ja luovuuttakin.
Jokaisen oppilaan yksilöllinen tukeminen vaatii paljon pedagogista ammattitaitoa ja luovuuttakin.
– Erilaiset ihmiset oppivat eri tavoilla, ja yksilöopetuksessa jokainen tunti on osittain improvisointia. On tärkeää luoda turvallinen ympäristö oppimiselle. Oppitunnilla minun tehtäväni on löytää keinot, joilla saan juuri tänään juuri tämän oppilaan oppimaan, Kari sanoo.
Toivo, luottamus ja turvallisuus ovat hänelle lähtökohtia kaikessa opetuksessa ja viestinnässä.
–Taitoaineen opiskelussa virheitä karsitaan ja puutteita paikataan, mutta kannustamisella ja kehulla oppii paremmin kuin virheitä osoittelemalla. On tärkeää pitää mukana ilo uusien taitojen oppimisesta. Varsinkin pienten lasten kanssa on tärkeää luoda vahva tunne siitä, että ollaan samalla puolella. Jos tämä ei onnistu, oppimista ei tapahdu.
Kannustamisella ja kehulla oppii paremmin kuin virheitä osoittelemalla.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
Taide on itseisarvo
Karista on moneksi. Pianon lisäksi hän opettaa cembaloa ja yhteissoittoa. Opetustehtäviä hänellä on espoolaisen Juvenalian lisäksi Sibelius-Akatemiassa, jossa hän toimii kamaripianistina ja valmentajana kandi- ja maisterivaiheen opiskelijoille.
Kari pitää musiikin opiskelua ja opetusta lähtökohtaisesti tärkeänä asiana. Kaikista oppilaista ei tule eikä tarvitse tulla ammattimuusikoita. He voivat silti saada oppitunneilta taitoja, joista on iloa ja hyötyä läpi elämän. Musiikin ohella tunneilla opitaan eri taiteiden yhteyttä toisiinsa, historiaa ja kieliäkin.
– Musiikilla on vuosisatoja ollut ihmeellinen voima koskettaa tunnetasolla niin soittajia kuin kuulijoita. Musiikki antaa eväitä minäkuvan rakentamiseen ja tuo elämään merkityksellisyyttä, jota moni on esimerkiksi koronapandemian aikana kaivannut.
Musiikki antaa eväitä minäkuvan rakentamiseen ja tuo elämään merkityksellisyyttä, jota moni on esimerkiksi koronapandemian aikana kaivannut.
Taide ja luonnontieteet pannaan usein vastakkain, mutta molempia tarvitaan ja molempia yhdistää Karin mielestä luovuus.
– Uudet kehityskulut alkavat ikään kuin vahingosta, onpa kyse musiikista tai rokotteen keksimisestä.
Hän pitää tärkeänä, että Suomessa turvataan laadukasta musiikinopetusta jatkossakin niin taiteen perusopetuksessa kuin korkeakoulutasolla. Siksi hän on ollut Suomen musiikinopettajien liiton kautta mukana esimerkiksi kommentoimassa parhaillaan valmistelussa olevaa koulutuspoliittista selontekoa. Selonteossa luodaan suuntaviivoja myös musiikinopetuksen tulevaisuudelle.
– Taide on itseisarvo, ja siksi valtion on tärkeää turvata taiteenopetuksen resurssit. Opetustyön arvon pitäisi näkyä opettajallekin myös rahassa. Mistä johtuu, että kutsumus ammattiin usein tarkoittaa Suomessa sitä, että työstä ei ole soveliasta vaatia kunnon korvausta?