Kansantaloustieteen lehtori Jonas Lagerström sanoo, että tavoitteiden asettaminen korkealle motivoi opiskelijoita ja saa heidät työskentelemään ahkerammin. Opettajan tehtävänä on myös auttaa opiskelijoita ymmärtämään oma potentiaalinsa ja pääsemään eroon turhista ennakkoluuloista.
Jonas Lagerström kertoo päätyneensä opettajaksi yliopistoon tutkijan työnsä kautta. Hänen tutkijanuransa alkoi Uppsalan yliopistossa. Työhön kuului myös opetusta, ja itselleenkin suureksi yllätykseksi hän innostui siitä.
– Huomasin, että minusta on todella mukavaa pitää luentoja. Lisäksi minulla oli ollut käsitys, että opettajan pitää olla tietynlainen, esimerkiksi äärimmäisen sosiaalinen. Sitten huomasinkin, että eihän se menekään niin, hän sanoo.
Opettaja jättää jäljen
Nyt Jonas työskentelee Åbo Akademissa kansantaloustieteen yliopistonlehtorina. Opettajan työssä viehättää työn merkityksellisyys.
– Asiat, jotka tapahtuvat luentosalissa, voivat olla näennäisesti pieniä, mutta niillä voi olla vaikutusta ihmisen koko elämään ja ajatteluun. Muistan itsekin kouluajoiltani neuvoja ja anekdootteja, joita opettajani käyttivät. Pientenkin asioiden avulla voi herättää opiskelijoissa innostusta, mikä on hienoa.
Samalla tähän kätkeytyy osa työn vastuullisuudesta.
– Opettajalla on valtava vastuu, koska väärillä valinnoilla voi myös helposti tappaa oppimisen ilon.
Opettaja auttaa opiskelijoita saamaan uusia tietoja ja näkökulmia ympäröivästä maailmasta, mutta myös itsestään. Siitä, miten opiskelijat näkevät itsensä ja ylittävät oppimisen tiellä olevia henkisiä esteitä.
Jonas ei usko siihen, että joku on vaikka vain huono matematiikassa.
– Näen työssäni koko ajan sitä, miten opiskelijat innostuvat ja keksivät asioihin ratkaisuja ja uusia tapoja ajatella. Uskon, että mihinkään ei kannata suhtautua sellaisella ei tule onnistumaan -asenteella.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
Konkreettinen ongelmanratkaisu innostaa
Jonas kuvailee olevansa opettajana vaativa. Hän sanoo, että riman laskeminen liian alas ei hyödytä ketään.
– Voin kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta olen huomannut, että kun rima on korkealla, opiskelijat ovat heti ahkerampia, motivoituneempia ja suhtautuvat opintoihin vakavammin.
Yliopistolaki määrittää yliopistojen tehtävän juhlavasti. Tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.
Näitä tehtäviä myös Jonas osaltaan toteuttaa. Opettajana hän lähestyy tutkimusta usein konkretian kautta. Hän sanoo havainneensa, että hyvä tapa herättää opiskelijoiden kiinnostus on antaa heille yhteiskunnallisia kansantaloustieteeseen liittyviä asioita pohdittaviksi esimerkiksi pienryhmissä.
– Annan tehtäväksi esimerkiksi analysoida perhevapaiden merkitystä palkkakehitykseen. Luonnollisesti minulla ei ole itsellänikään tällaisiin monitahoisiin kysymyksiin ainoita oikeita vastauksia, mutta voin kannustaa pohtimaan, esittää eri näkökulmia ja vinkata erilaisista metodeista, joilla ongelmaa voi ryhtyä ratkaisemaan. On palkitsevaa, että oppilaiden pohdinnoissa on aina paljon sellaista, jonka kautta saan itsekin uusia ajatuksia.
Nyt Jonaksella on takana viisitoista vuotta opettajanuraa. Opettajana ei koskaan ole valmis, vaan työhön liittyy vahvasti omankin osaamisen jatkuva kehittäminen, josta myös Comeniuksen vala muistuttaa.
Jonas on kiitollinen siitä, että kehittyminen jatkuu koko uran ajan. Työvuodet ovat opettaneet armollisuutta.
– Kun aloitin opettajana, pohdin paljon sitä, pitävätkö opiskelijat minusta ja onko tapani tehdä asioita oikeanlainen. Nyt en enää pohdi tuollaisia, fokus on enemmän opiskelijoissa ja heidän oppimisessaan. Muutenkin olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan. Kurssikoot ovat välillä todella suuria ja tuntuu, ettei aika riitä kaikkeen. Teen parhaani ja ajattelen, että se riittää.