Palkkaohjelma on keino korjata vuosien varrella syntynyttä epäoikeudenmukaisuutta. Työnantajapuolen väitteet esimerkiksi palkkavaatimusten kohtuuttomuudesta eivät kestä lähempää tarkastelua – kohtuuttomampaa on, jos kasautunutta palkankorotusvelkaa ei kuitata. Palkkaohjelman toteuttamiseen tarvittaneen kuitenkin myös valtiovallan panosta.
OAJ:n keskeinen vaatimus sopimusneuvotteluissa on palkkaohjelma. Miksi palkkaohjelma on niin tärkeä, ja miksi se tarvitaan juuri nyt?
1. Palkkaohjelma tarvitaan paikkaamaan palkkauksen epäoikeudenmukaisuudet
OAJ ei vaadi palkkaohjelmaa siksi, että kuntien työntekijöiden palkkauksen pitäisi kehittyä paremmaksi kuin yksityisen sektorin. Tällä hetkellä kunnan työntekijöiden palkat eivät kuitenkaan ole edes samalla tasolla yksityisen sektorin kanssa ja jäävät koko ajan lisää jälkeen. Vaadimme palkkaohjelmaa, jotta työnantaja korjaisi vuosien varrella syntyneen palkankorotusvelan
Koulutus- ja kasvatusalan peruspalkkataso on liian matala ja sitä pitää korottaa. Sen lisäksi itse palkkausjärjestelmässä on epäoikeudenmukaisuuksia, kuten esimerkiksi erilaiset opetusvelvollisuudet opettajien välillä, määräaikaisten kesäajan palkka ja ammatillisten opettajien vapaajaksojen erot. Kummankaan korjaaminen ei onnistu ilman selkeä ja sovittua suunnitelmaa yhdessä työnantajan kanssa ja sen lisäksi määräaikaista erillisrahoitusta valtiolta.
Eriytymistä yksityisellä työskentelevien hyväksi on tapahtunut jo vuosikymmeniä. Kun tarkastellaan ansiotason muutosta yksityisellä ja kuntasektorilla esimerkiksi vuodesta 1995 lähtien, nähdään, että vastaavassa tehtävässä yksityisellä sektorilla toimiva on saanut tehdystä tunnista enemmän kuin kunnan palveluksessa toimiva – ja ero on vain kasvanut vuosi vuodelta.
2. Palkkaohjelma on toteutettu ennen ja se voidaan toteuttaa nyt
Palkkaohjelman ajatus ei ole uusi – sellainen on toteutettu ennen ja se voidaan toteuttaa nyt. Ansiotason erojen kasvun torppaamiseksi vuosina 2004 ja 2007 toteutettiin kunta-alalla palkkaohjelmat, joissa palkkoihin saatiin neljän prosentin ylimääräiset korotukset.
Nämäkään korotukset eivät kuroneet umpeen reilun kymmenen vuoden aikana syntynyttä eroa palkkakehityksessä, mutta niiden ansiosta palkkaeron kasvua saatiin sentään torpattua.
3. Palkkaohjelma ei romahduta taloutta – mutta ilman sitä vaikutukset talouteenkin voivat olla tuhoisia
Kumpikaan aiemmista palkkaohjelmista ei romahduttanut julkista taloutta eikä nostanut veroastetta. Päinvastoin: ne auttoivat pitämään huolta siitä, että myös globaalin talouden taantuman aikana meillä oli osaavat ja korkeasti koulutetut opettajat tekemässä työtään sen eteen, että lamasta noustaan osaavana sivistys-Suomena.
Nyt kuusi kymmenestä opettajasta harkitsee alanvaihtoa, ja liian suureksi kasvaneen työmäärän ja kuormituksen ohella palkkataso on yksi keskeisimmistä syistä alanvaihdon pohtimiselle. Opettajien työ tuottaa osaamista ja sivistystä, ja Suomeen tarvitaan tulevina vuosina yhä enemmän korkeasti koulutettua työvoimaa. Ilman osaavia opettajia meillä ei ole lääkäreitä, sähkömiehiä, hoitajia, insinöörejä tai tutkijoita. Ilman osaavia opettajia haaveet tulevaisuuden talouskasvusta voidaan heittää romukoppaan.
4. Ratkaisun avaimet ovat työnantajien ja valtiovallan käsissä
Sopimusneuvotteluissa palkankorotusprosentit ovat läpi 2000-luvun olleet melko tarkalleen samanlaiset kunnalla ja yksityisellä sektorilla. Mistä sitten ansiokehityksessä tapahtuneiden erojen kasvu johtuu?
Vastaus on kuntien haluttomuus käyttää niin sanottuja palkkaliukumia – siis esimerkiksi maksaa sopimusten taulukkopalkkoja korkeampaa palkkaa aloilla, joilla kipeästi tarvitaan työntekijöitä. Kunnat siis odottavat, että esimerkiksi varhaiskasvatuksen hälyttävä opettajapula ratkeaa itsestään sen sijaan, että päteviä työntekijöitä houkuteltaisiin töihin vähän korkeammalla palkalla. Näin kuitenkin tapahtuu muilla aloilla.
Yksityisillä aloilla palkkaliukumat ovat arkipäivää, joten oikeastaan syy ansiokehityksen eriytymiseen on pitkälti kunnissa. Kuntien vapaaehtoisuuden varaan ei ansiotasokehityksen korjaamista voida jättää, ja siksi palkkaohjelma täytyy sopia valtakunnallisesti.
Katseet kääntyvät paitsi kuntatyönantajaan myös maan hallitukseen. Palkkaohjelma ei taida ratketa muuten kuin siten, että Suomen hallituksen huhtikuun kehysriihessä osoitetaan palkkaohjelmaan rahoitus. Vaikka ratkaisu on työnantajan, huoli koskee kuitenkin koko Suomea. Kuntien vahvoista tilinpäätöksistä huolimatta kuntatyönantajalla ei ole käytössä ylimääräistä palkankorotusvaraa, vaan palkkaohjelman toteuttamiseen tarvitaan lisärahoitusta valtiolta.
5. Opettajien ponnistelu poikkeusaikoina ansaitsee tulla huomioiduksi
Kuntien työntekijät ovat joutuneet aivan erityisesti joustamaan ja ponnistelemaan yhteiskunnan toiminnan turvaamiseksi poikkeusaikoina.
Opettajat ovat läpi laman ja pandemian tehneet yksilöille ja koko yhteiskunnalle arvokasta työtä ja samalla ikään kuin kerryttäneet palkankorotusvelkaa.
Sen velan takaisinmaksun aika on nyt – palkkaohjelman aika on nyt.
Kuntien työntekijät ovat koko yhteiskunnan hyvinvoinnin, tasa-arvon, osaamisen ja sivistyksen tekijöitä. Emme vaadi kuuta taivaalta vaan oikeudenmukaisuutta pitkään jatkuneen ansiotasokehityksen eriarvoistumisen tilalle.
Teksti: Heikki Pölönen ja Heta Lievonen
Kuva: Leena Koskela