Tampereen yliopistossa matematiikan lehtorina työskentelevä Mika Mattila viihtyy opettajan tehtävissä, mutta kantaa huolta kollegojen jaksamisesta ja vuosi vuodelta kasvavasta työmäärästä. Työskentelyn tavoissa ja työehdoissa riittäisi hänen mukaansa viilattavaa. Huippuosaajia saadaan työmarkkinoillekin vain, jos yliopistot ovat houkuttelevia työpaikkoja opettajille.
Opettajat ovat korkeasti koulutettuja ammattilaisia, jotka näkevät työnsä merkityksen yksilöille ja koko Suomen tulevaisuudelle. Moni opettaja on kuitenkin uupunut ja pohtii jopa alanvaihtoa. Siinä tiivistetysti tuhansien opetusalan ammattilaisten allekirjoittama viesti Suomelle.
Tampereen yliopistossa matematiikan lehtorina työskentelevä Mika Mattila tunnistaa viestin molemmat puolet. Onnistumisen kokemuksia ja ylpeyden aihetta hän saa omassa työssään opiskelijoiden oppimisesta ja siitä, kun he löytävät oman polkunsa tieteen parissa.
– Täydellisyyttä hipovia tenttivastauksia on hienoa lukea ja tuntea ylpeyttä siitä, kuinka hyvin opetus on mennyt perille ja kuinka hyvin opiskelijat ovat osanneet soveltaa tietoa. Joskus Linkedinissä tulee kontaktipyyntöjä entisiltä opiskelijoilta, jotka ovat päätyneet tekemään väitöskirjaa. Näissä tilanteissa työn arvo konkretisoituu, Mika kertoo.
Työuupumus tuntuu yliopistoissa jo kestoaiheelta
Onnistumisten ja ylpeyden aiheiden lisäksi myös työn nurjat puolet ovat tulleet Mikalle tutuksi opettajana ja oman yliopistonsa opettajien ammattiyhdistyksen puheenjohtajana.
Iso ja yhteinen haaste on ristiriita jaksamisen ja kasvavien vaatimusten välillä.
Iso ja yhteinen haaste on ristiriita jaksamisen ja kasvavien vaatimusten välillä. Vaikka opettajat ovat sitoutuneita työhönsä ja näkevät sen merkityksen, jotkut saattavat pohtia vaihtamista opetustehtävistä esimerkiksi tutkijaksi tai yritysmaailman tehtäviin.
– Keskustelu yliopistohenkilöstön työuupumuksesta on ollut pitkään läsnä, ja tilanne on nähdäkseni vain pahentunut. Erilainen sälä lisääntyy jatkuvasti, ja tuntuu, että asioita halutaan pakosta laittaa uusiksi. Uusien sähköisten järjestelmien käyttöönotto ja hallinnollisten tehtävien lisääminen ovat esimerkkejä tällaisista kuormitusta lisäävistä ja ylimääräisiltä tuntuvista uudistuksista, Mika kertoo.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Opetuksen laadun varmistamiseksi on Mikan mielestä tärkeää pitää kiinni mallista, jossa tutkijat myös opettavat ja opettajat myös tutkivat.
Sälää pois ja huomio olennaiseen
Yliopistoissa opetuksen lähtökohtana on aina tiede ja tutkimus. Siksi Mika pitää tärkeänä, että niille varataan riittävästi työaikaa. Tämän perustyön oheen yliopisto-opettajille on kuitenkin kasaantunut yhä enemmän hallinnollisia töitä, kun yliopistot ovat säästösyistä irtisanoneet hallinnon ammattilaisia.
Perustyön oheen yliopisto-opettajille on kuitenkin kasaantunut yhä enemmän hallinnollisia töitä, kun yliopistot ovat säästösyistä irtisanoneet hallinnon ammattilaisia.
– Tutkimusvalmiuksien ylläpito opetustyön lomassa on tärkeää siksikin, että se parantaa opetuksen laatua. Jatkossakin pitää ehdottomasti pitää kiinni mallista, jossa tutkijat myös opettavat ja opettajat myös tutkivat, Mika summaa.
Olennaista on varmistaa se, että opettajilla on mahdollisuus uupumatta onnistua sekä opetustyössään että tutkijana. Tekemisen määrä tuntuu vuosi vuodelta kasvaneen, mikä näkyy yliopistolaisten työsuunnitelmissa jatkuvasti kasvavina tuntimäärinä.
– Eihän työmäärää voida jatkuvasti vain lisätä, jos halutaan pitää huolta työntekijöiden jaksamisesta ja pitää yliopistot hyvinä ja houkuttelevina työpaikkoina eri alojen huippuammattilaisille, Mika sanoo.
Eihän työmäärää voida jatkuvasti vain lisätä, jos halutaan pitää huolta työntekijöiden jaksamisesta.
Laadukas opetus edellyttää aikaa suunnitteluun
Alan ulkopuolisilta jää helposti piiloon, mitä kaikkea yliopisto-opettajienkin työpäivä pitää sisällään. Vaikka miten suunnittelisi ja kalenteroisi, yliopistonlehtorin päivät ovat täynnä tehtävää, eikä kaikkea pysty ennakoimaan. Usein palaveri- ja opetusvarauksia saattaa Mikan mukaan olla jopa päällekkäin.
– Yhteen työpäivään saattaa mahtua isommalle porukalle pidettävä 1,5 tunnin luento ja toinen 1,5 tuntia pienryhmäopetusta. Samana päivänä saattaa olla myös opinnäytetyön ohjauspalaveri, opiskelijoiden tekemien töiden lukua ja kommentointia, materiaalien tai harjoitustehtävien laatimista, tenttien korjausta, opiskelijoiden sähköposteihin vastailua, erinäisten sähköisten järjestelmien käyttöä ja tutkimuksen tekemistä. Ja kaiken keskellä pitäisi vielä valmistautua seuraavan päivän opetuksiin, Mika listaa.
Ratkaisu uuvuttavaan työtahtiin on Mikan mielestä selvä: uusia vuoden aikana tulevia töitä varten pitäisi työsuunnitelmasta ottaa vastineeksi joitain tehtäviä myös pois.
– Tekemättä jättäminen ei ole helppoa, mutta työmäärän lisääminen samoille ihmisille samalla työajalla ja palkalla on sekin mahdoton yhtälö.
Mikan mukaan tilannetta voisi joustavoittaa myös työehtoja viilaamalla.
– Työehtosopimuksen järkevöittäminen voisi parhaimmillaan näkyä työn arjessa muun muassa realistisempien työsuunnitelmien myötä. Esimerkiksi opetuksen valmisteluun käytettävissä olevan työajan riittävyys tulisi turvata, sillä muuten opetuksen laatu kärsii väistämättä, Mika tiivistää.
Osaavista yliopisto-opettajista hyötyy koko Suomi
Parhaillaan OAJ käy työnantajien kanssa neuvotteluja yliopisto-opettajienkin palkoista ja työehdoista. Opettajien kirjeessä huomautetaan, että kyse on paljon suuremmista asioista kuin ensi kuun tilinauhasta – kyse on koko Suomen tulevaisuudesta.
Mika uskoo, että yliopistot näyttäytyisivät houkuttelevampina pitkän tähtäimen työpaikkoina, jos palkkausjärjestelmä seuraisi notkeammin työn vaativuudessa ja tehtävissä suoriutumisessa tapahtuvia muutoksia. Nyt muutosten arviointi saattaa kestää jopa vuosia, jolloin palkkakehitys jää yliopistoissa helposti polkemaan paikalleen, vaikka vaativammiksi käyvät työt hoitaisi kuinka hyvin.
– Suomessa on tunnistettu hyvin, että tulevaisuudessa työelämä tarvitsee yhä enemmän korkeasti koulutettuja työntekijöitä. Ei heitä ilmaannu sinne itsestään, vaan siihen tarvitaan osaavia opettajia. Siksi on tärkeää, että yliopistot ovat nyt ja jatkossa houkuttelevia työnantajia, joissa työehdot ovat kunnossa. Palkkakehityskään ei saa ainakaan jäädä jälkeen siitä, mitä muille aloille annetaan, Mika sanoo.