Jokainen meistä kaipaa työssään tukea ja ajatusten vaihtoa. Mutta mistä löytää keskustelukumppani, jos on työpaikalla ammattinsa ainut edustaja?
Vakaopen keskiviikkokeskusteluissa pienryhmissä käy puheensorina. Etäyhteyden ääreen on kokoontunut varhaiskasvatuksen opettajia ympäri Suomen. He jakavat kokemuksiaan työn haasteista, arjen piirteistä ja erilaisista tekemisen tavoista. Osalla on takanaan vuosikymmenten kokemus, toiset ovat ensimmäisessä työpaikassaan. Kaikkia yhdistää intohimo alaan ja tarve jakaa ajatuksia.
— Halusimme mahdollistaa kollegiaalisen tuen vailla paikkakunta- ja organisaatiorajoja, vasta-alkajasta pitkän uran tehneeseen. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus vertaistukeen, ammatilliseen kasvuun ja oman osaamisen kehittämiseen, kuvaa Vakaopen keskiviikkokeskustelu -työhyvinvointihankkeen toinen suunnittelija ja toteuttaja Samuli Ranta.
Ranta ja hänen kollegansa Sanni Kahila Itä-Suomen yliopistosta kehittävät varhaiskasvatuksen opettajien mentorointiohjelmaa, joka olisi mahdollisimman helposti toteutettavissa ympäri Suomen. Heidän mielestään mentorointiohjelmassa yksinkertaisuus on valttia. Tärkeintä on saattaa ihmisiä yhteen.
Yliopistotutkija Ranta ja väitöskirjatutkija Kahila työskentelevät soveltavan kasvatustieteen ja varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen tutkimuksen parissa Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella, usein etäyhteydellä.
Vakaopettajat peräänkuuluttavat tarvetta keskustelulle
Varhaiskasvatuksen opettajapulan korjaaminen vie pitkään, mutta vertaistuen tarve työssä on läsnä nyt. Erityisesti pienillä paikkakunnilla vakaopettaja voi työpaikalla olla oman ammattiryhmänsä ainut edustaja, jolloin mahdollisuudet kollegiaaliseen ajatusten vaihtoon ovat vähäiset.
Ranta ja Kahila halusivat löytää keinon tukea sekä varhaiskasvatuksessa työskentelevien opettajien hyvinvointia että nuorten opettajien ammatillista kehittymistä kansallisesti.
— Meillä on tiedossa positiivisia tutkimustuloksia ja kokemuksia mentorointiohjelmista, mutta ne ovat usein hyvin paikallisia ja lyhytikäisiä. Lähdimme miettimään, mitä voisimme aikaisimmista onnistumisista soveltaa tähän malliin, Ranta kertoo.
Syntyi koko Suomen kattava etämentorointimalli, jota lähdettiin hankerahoituksella toteuttamaan. Mentorointimallin pilotointiryhmiä on hankkeeseen mahtunut kaksi: yksi syksylle, toinen keväälle.
Yksi keskeisimmistä palautteista on ollut keskusteluiden tarpeellisuus: monet vakaopettajat kaipaavat juuri tällaisia keskusteluja, mutta aika, paikka tai mahdollisuus niille on puuttunut.
Syksyllä 2022 käynnistetyssä ryhmässä on 14 osallistujaa, jotka rekrytoitiin kuntatyönantajien kautta. Tunnin tapaamisia on kahdeksan ja ne tapahtuvat etänä 3–5 henkilön pienryhmissä.
— Työnantajan osallistuminen mahdollistaa työajan käyttämisen mentorointiin, mikä lisää myös sitoutumista. Valitettavasti kaikki työnantajat eivät tähän lähteneet mukaan, Ranta kertoo.
Keväällä 2023 aloittavassa ryhmässä taas on 50 osallistujaa, jotka rekrytoitiin Varhaiskasvatuksen opettajien liiton (VOL) avustuksella. Osallistujia on tasaisesti aina Lapista Uudellemaalle ja työkokemus vaihtelee alle vuodesta yli neljäänkymmeneen työvuoteen. Pienryhmät tapaavat kevään aikana etänä viisi kertaa.
— Toisen ryhmän pilotointi toteutetaan ilman työnantajan tukea eli mentorointiin osallistuminen tapahtuu vapaa-ajalla. Näin tässä saatiin avattua mahdollisuus mentorointiin mahdollisimman monelle halukkaalle ja laajemmalla alueella. Tavoitteena on kuitenkin, että tästä syntyisi helposti skaalattava malli, joka toteutuisi työnantajan tuella ja työajalla.
Osallistujia on tasaisesti aina Lapista Uudellemaalle ja työkokemus vaihtelee alle vuodesta yli neljäänkymmeneen työvuoteen.
Rannan ja Kahilan rooli mentorointitapaamisissa rajoittuu tapaamisten koolle kutsumiseen, pienryhmien hallintaan, ohjeistukseen ja teemojen määrittämiseen. Jokaiselle pienryhmälle on tarjolla heidän työhönsä liittyviä herätteleviä kysymyksiä keskustelun tueksi. Kysymyksiä ei ole pakko käyttää, vaan osallistujat päättävät itse keskustelun kulun.
— Halusimme tarjota tapaamisiin yhdistelmän väljyyttä ja struktuuria. Jos jokin aihe puhututtaa enemmän, voi kaiken ajan käyttää senkin purkamiseen, Ranta sanoo.
Rannalle itselleen etäyhteydet mahdollistavat hankkeen ja tutkimustyön edistämisen Rovaniemeltä käsin.
Opettajat opettavat toisiaan
Kokemukset eri paikkakunnilta ja eri taustoista mahdollistavat värikkään keskustelun. Puheenaiheina ovat olleet muun muassa varhaiskasvatuksen opettajan työn merkityksellisyys, osallisuus, tiimityö ja pedagoginen johtajuus. Osallistujat ovat päässeet havaitsemaan ja tunnistamaan erilaisia työn käytänteitä yli kuntarajojen. Kokemuksia on jaettu niin hyväksi havaituista kuin kehitystä kaipaavista toimintatavoista.
— Yksi keskeisimmistä palautteista on ollut keskusteluiden tarpeellisuus: monet vakaopettajat kaipaavat juuri tällaisia keskusteluja, mutta aika, paikka tai mahdollisuus niille on puuttunut, Ranta kertoo.
Ranta toivookin, että mentorointiohjelman päätyttyäkin luodut mentorointi- ja työystäväsuhteet pysyvät hengissä ja lähtevät elämään omaa elämäänsä.
— Osallistujat ovat kehuneet ohjelmaa arvokkaaksi ja vaivattomaksi, ja se on juuri se mihin me pyrimme. Toivottavasti yhteydenpidon jatkaminen omin avuin tuntuu yhtä vaivattomalta, Ranta toivoo.
OAJ:n työhyvinvointirahaston vuoden 2023 avustusten hakuaika päättyy 10.3. Tutustu kohteisiin ja hakuehtoihin rahaston sivulla.
Teksti Sini Tuohimaa
Kuvat Kaisa Sirén