Moni opettaja puurtaa yksin työssään, vaikka työn tueksi olisi sosiaalisia resursseja. Ajattelua ohjaa turhaan sitkeä ”en viitsi häiritä muita” -pinttymä, sanoo väitöstutkimustaan valmisteleva Terhi Nissinen.
Keravan perusopetusjohtaja, väitöskirjatutkija Terhi Nissinen puhuu työn muokkaamisen puolesta. Tässä ajassa tarvitaan työelämää, jossa ihmiset haluavat ja jaksavat oppia uutta. Näin tarkasteluun nousee työelämän laadun parantaminen ja työyhteisöjen kehittäminen.
Nissinen hakee tutkijana vastausta yksinkertaiseen mutta samalla vaikeaan kysymykseen, kuinka työtä pitäisi tehdä.
– Työelämä on niin muutosherkkää, ettei kaikkien tilanteiden varalle voi olla millään valmiita malleja. Organisaatiomuutosten ohella työtä muovaavat esimerkiksi digitaalisuus ja perheiden moninaistuvat palvelutarpeet.
– Ihmiset tarvitsevat keinoja, joilla voivat itse vaikuttaa kokemukseen työn merkityksellisyydestä, Nissinen katsoo.
Terhi Nissinen on tutkinut työelämää opetusalaa laajemmin. Hänen yhtenä tutkimusaineistonaan on kolmen eri organisaation henkilöstö opettajista asiantuntijoihin, arkkitehteihin, insinööreihin, puistotyöntekijöihin ja asiakaspalveluhenkilöstöön.
Rehtoribarometrin aineiston käyttöluvan hän sai tutkimusjohtajalta, professori Katariina Salmela-Arolta. Aineisto käsitti 459 rehtorin vuonna 2021 antamat vastaukset.
Jo tarkastusvaiheeseen edennyttä Nissisen väitöstutkimusta ohjaa Helsingin yliopiston professori Kirsti Lonka.
Vaatimukset ja voimavarat tasapainoon
Nissisen perusväittämän mukaan työhön liittyvien vaatimusten ja työn voimavarojen pitää olla tasapainossa, jotta työntekijä voi hyvin, jaksaa innostua ja oppia sekä kokee merkityksellisyyttä työssään.
– Jos työntekijällä on kokemus siitä, että voimavarat ovat riittämättömät, se voi näkyä vaikkapa konfliktiherkkyytenä sosiaalisissa tilanteissa. Ylimitoitetuista vaatimuksista voi seurata työkuorma, mikä saattaa johtaa työholismiin tai stressitilaan. Riittämättömyyden tunne kalvaa työntekijää tai tämä kadottaa oma-aloitteisuutensa. Työntekijä ei näe enää keinoja hallita työtään.
Opetus- ja kasvatushenkilöstö on Nissinen mukaan usein vahvasti työhön sitoutunutta ja vaatii paljon itseltään. Hän toivoo opettajien ja rehtorien silti pohtivan, miten omaa työtä voisi tehdä sitoutuneesti niin, että minimoisi sen negatiivisen vaikutuksen.
Nissinen puhuukin työn muokkaamisen puolesta. Tarvitaan resursseja, jotka antavat voimaa muuttaa omaksuttua työtapaa.
– On yllättävää, miten niukasti opettajat käyttävät hyväkseen työyhteisönsä sosiaalisia resursseja. Vaikka aniharva opettaja tai rehtori ajattelee enää, että itse täytyisi tietää kaikki, kollegaa ei silti haluta vaivata.
– Kollegalta voisi useammin pyytää neuvoja ja esihenkilöltä palautetta omasta työstä sekä osallistua aktiivisesti keskusteluun työyhteisössä. Tätä kuitenkin vältetään, koska ajattelua saattaa hallita ”en viitsi vaivata heitä”-ajatus. Jopa tavanomainen mielipiteenvaihto voi töissä olla vähäistä, vaikka samat ihmiset osaavat vapaa-ajallaan aktiivisesti hyödyntää sosiaalisia voimavarojaan, Nissinen luonnehtii.
Juttu jatkuu kuvan alla
Työn imu voimaannuttaa
Nissinen uskoo 25-vuotisen työelämäkokemuksensa ja oman tutkimustyönsä perusteella, että ihminen jaksaa tehdä työtään kokiessaan työn imua. Työ tuntuu hallittavalta ja palkitsevalta, vaikka arjessa tulisi vastaan hankaliakin työtilanteita.
Vastakkaisella puolella ovat työuupumus, stressi ja työholismi. Sitoutuneisuuden heikentyminen ja kiinnostuksen väheneminen voivat ilmetä esimerkiksi työpaikan lisääntyneinä lyhyinä sairauspoissaoloina.
– Työn muokkaamiseen ja voimavarojen hakemiseen työyhteisöstä on jokaisella oma vapaus. Siihen ei tarvita esihenkilön lupaa.
– Tietenkin parasta olisi, jos johto ymmärtäisi työn muokkaamisen hyödyt. Koko työyhteisö miettisi yhdessä, mitkä ovat juuri sen omimpia voimavaroja esimerkiksi, kun työssä kohdataan vaikeuksia. Yhteisestä työn muokkaamisesta olisi suurempi yhteinen hyöty kuin siitä, että muutama innokas pyrkii muutokseen, Nissinen vertaa.
Sopii uteliaalle opettajalle
Terhi Nissinen valmistelee väitöskirjatyötään päätoimensa ohessa. Hän toimii Keravan kaupungin perusopetusjohtajana. Nissinen ehti toimia 12 vuotta luokanopettajana, kunnes siirtyi kehitystehtäviin. Helsingin opetusviraston koulutuspäällikkönä hän perehtyi muun muassa organisaation kehittämiseen sekä henkilöstön ja koulun johdon ammatilliseen kehittämiseen.
Tutkimustyötä varten hän ollut välillä palkattomalla virkavapaalla ja saanut apurahoja. Hän on käyttänyt tutkimustyöhön ja kirjoittamiseen myös vuosilomiaan ja vapaapäiviään.
Nissinen sai tutkimusluvan 2016. Viimeiset neljä on olleet tutkimuksenteon aktiivisinta vaihetta.
Kenelle mielestäsi tutkimustyö sopii?
– Se sopii uteliaalle ja riittävän sinnikkäälle opettajalle. Tutkimisen on oltava rakas harrastus, sillä väitöskirjan valmistelu vie vuosia ja matkalle osuu väistämättä myös pettymyksen hetkiä.
– Olen saanut suuresti hyötyä siitä, että valmistelen väitöskirjaani tutkimusryhmän jäsenenä. Se on ollut minun suuri sosiaalinen voimavarani, Nissinen kiittää.
OAJ:n työhyvinvointirahasto myönsi stipendin
Terhi Nissinen sai OAJ:n työhyvinvointirahaston stipendin, 5 000 euroa, vuoden 2023 hakukierroksella.
Rahasto tukee opetusalan työyhteisöjen ja OAJ:n yhdistysten työhyvinvointihankkeita sekä myöntää stipendejä alan opinnäytetöihin ja väitöstutkimuksiin. Seuraava hakukierros on vuonna 2025. Lue lisää OAJ:n työhyvinvointirahastosta.
Teksti Heikki Sahlman
Kuvat Leena Koskela