On pieni ihme, että Claudia Gonzalez opiskelee varhaiskasvatuksen opettajaksi. Hänen koulutuspolkunsa on ollut kivinen, ja käsitys itsestä oppijana surkea. Kipinä varhaiskasvatukseen syttyi vapaaehtoistyössä globaalikasvatusjärjestö CISV:n leirillä.
– Tein yhden leirin 15-vuotiaiden kanssa ja mulla kolahti, että pärjäänkin lasten kanssa.
Varhaiskasvatusta opiskellessa hän on tajunnut, miten vankan pohjan se luo koko koulutuspolulle: miten paljon on pelissä jo ennen kouluikää, ja miten syvästi varhaiskasvatuksen opettaja voi vaikuttaa esimerkiksi lapsen minäpystyvyyteen.
Väitän, että suurin osa ihmisistä ei ymmärrä, miten käsitys itsestä oppijana syntyy jo varhaiskasvatuksessa.
– Pystyn auttamaan pientä ihmistä kasvamaan ja muodostamaan käsityksen itsestään ja maailmasta. Ja toivottavasti antamaan hänelle uskoa siihen, että mikä vain on mahdollista.
Kehitysideoita pitäisi kysyä ammattilaisilta
Gonzalezista tuntuu, että varhaiskasvatusta ei Suomessa arvosteta. Häntä ärsyttää puhe päivähoidosta, joka kuulostaa epämääräiseltä oleilulta. Todellisuudessa kaiken tekemisen, leikin ja laulun taustalla on pedagoginen suunnitelma.
– Väitän, että suurin osa ihmisistä ei ymmärrä, miten käsitys itsestä oppijana syntyy jo varhaiskasvatuksessa.
Varhaiskasvatuksen arvostuksen puute näkyy Gonzalezista liian tiukkoina resursseina.
– Varhaiskasvatus tarvitsee enemmän julkista rahoitusta. Useat yksiköt kärsivät kurjista olosuhteista, huonoista piha-alueista ja materiaalien puutteesta, hän lataa.
Gonzalezin mukaan varhaiskasvatusta pitäisi kehittää ammattilaisia kuunnellen. Poliitikkojen pitäisi tavata eri-ikäisiä ja -taustaisia varhaiskasvatuksen opettajia ja opiskelijoita, jotka tuntevat alan syvällisesti.
Hänestä kaikkien opettajien arvostusta lisäisi valtakunnallinen opettajarekisteri, jota myös OAJ ajaa. Sen avulla tiedettäisiin, missä kelpoisia opettajia on, mistä opettajia eläköityy ja voitaisiin suunnitella koulutuspolitiikkaa pitkäjänteisemmin.
Lisää eväitä monikulttuurisuuden kohtaamiseen
OAJ:n mukaan oppimistulokset saadaan nousuun satsaamalla opettajien osaamiseen. Opiskelijajärjestöaktiivina Gonzalez miettii usein, miten hyvin koulutus vastaa työelämän tarpeisiin. Tällä hetkellä opiskelijat kaipaavat parempia eväitä erityistä tukea tarvitsevien lasten ja monikulttuurisuuden kohtaamiseen.
– On hämmentävää, että osa yliopistoista ei tarjoa mitään erityispedagogiikkaa pakollisena.
Hän arvelee, että työelämään pääseminen on uran alussa helppoa isoissa kaupungeissa. Muuttotappiokunnissa tilanne on toinen.
Varhaiskasvatuksella on tosi iso merkitys siinä, miten saamme integroitua maahanmuuttajataustaiset lapset ja heidän perheensä suomalaiseen yhteiskuntaan.
OAJ ajaa vaaliohjelmassaan opettajien palvelussuhdeturvan vahvistamista esimerkiksi määräaikaisten työntekijöiden asemaa parantamalla ja irtisanomissuojaa vahvistamalla. Gonzalezin mukaan nämä seikat merkitsevät paljon uraansa aloittaville ammattilaisille.
– Ne vaikuttavat myös suoraan alan pitovoimaan.
Itse Gonzalez odottaa työarjesta eniten kohtaamisia lasten kanssa, luottamussuhdetta, joka lapsiin syntyy sekä lasten oivalluksia elämästä.
Tottumattomalle menestys on järkytys
Gonzalez kokee itse olevansa paljon velkaa suomalaiselle varhaiskasvatukselle. Hän on maahanmuuttajien lapsi, ja ilman päiväkotiarkea hän ei olisi oppinut kunnolla suomea.
– Varhaiskasvatuksella on tosi iso merkitys siinä, miten saamme integroitua maahanmuuttajataustaiset lapset ja heidän perheensä suomalaiseen yhteiskuntaan.
Gonzalezin polku opettajaopintoihin on epätavallinen. Koulussa oli takkuista ja lukio jäi kesken. Hän haki yliopiston pääsykokeisiin yliopistolain erivapausmenettelyn turvin, omat tietonsa ja taitonsa dekaanille perustellen.
– On jotenkin järkyttävää pärjätä yliopistossa ja saada hyviä arvosanoja. En ole tottunut siihen, hän naurahtaa.
Hänellä on syvä palo siihen, miten erilaiset ja eritaustaiset oppijat saataisiin kiinnittymään suomalaiseen koulutuspolkuun. Opettajana hän haluaa olla rento ja hauska, asettaa rajoja, olla läsnä. Ja ennen kaikkea kannustaa.
– Sellainen, joka saa lapset miettimään, voiko tällaisiakin aikuisia olla.
Käänteentekijä Claudia Gonzalez
- Opiskelee varhaiskasvatuksen opettajaksi Turun yliopiston Opettajankoulutuslaitoksen Rauman kampuksella. Tällä hetkellä käynnissä maisteriopinnot, jotka pätevöittävät myös päiväkodinjohtajaksi.
- Järjestöaktiivi. Toimii muun muassa Suomen opettajaksi opiskelevien liitto SOOL:ssa, oman kampuksensa Opekas ry:ssä, ylioppilasteatterijärjestö Qme:ssa, Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa sekä globaalissa kasvatusjärjestö CISV:ssä.
- Asuu Raumalla.
Teksti: Heidi Pelander, kuvat: Jarkko Mikkonen
