Suomalaista korkeakoulutusjärjestelmää riivaavat kovat aikataulu- ja tavoitepaineet, sanoo kokenut sosiaalityön yliopistonlehtori Mari Suonio Itä-Suomen yliopistosta.
Hän puhuu tiukasta aikataulusta, jossa yliopisto-opiskelijan pitää valmistua sekä opiskelijoiden etuuksien leikkauksista. Samaan aikaan yliopisto-opettajilla on paineita opettaa entistä nopeammin ja tehokkaammin, jotta opintosuorituksia saadaan mahdollisimman nopeasti.
Muistuttelen siitä, miksi opiskelijat ovat alalle halunneet; etteivät he antaisi negatiivisten asioiden latistaa omaa paloaan alan töihin.
Suonion mukaan kiire sopii korkeakoulutukseen huonosti. Siinä kun on kyse oman alan syvästä tuntemuksesta ja analyyttisen ajattelun kehittymisestä. Sitä ei voi hoputtaa.
Hänestä olisi tärkeää tutkia, tuottavatko opiskelun tiukat raamit pitkällä aikavälillä parempaa osaamista kuin se, että perehtymiseen olisi vähän enemmän aikaa.
Arjessaan Suonio näkee, mihin kiire johtaa. Moni opiskelija jättää väliin esimerkiksi opiskelijavaihdon, ainejärjestötoiminnan ja opiskelijapolitiikan.
– Ne ovat yhtälailla asioita, jotka vievät kohti työelämää.
Koulutus muuttuu alan mukana
Mari Suonio on näköalapaikalla sekä sosiaalityön tutkimukseen että sosiaalityöntekijöiden arkeen. Hänestä on keskeistä, että koulutus vastaa koko ajan muuttuvan alan tarpeisiin.
– Tässä ei voi jäädä jumittamaan, että näin tämä on aina tehty, vaan pitää olla ajan hermolla siitä, mitä kentällä tapahtuu.
Oman työn merkitys näkyy vaikka siinä, millaisia eväitä pystyy antamaan asiakastyöhön. Esimerkiksi se on palkitsevaa, kun ensimmäisiä lastensuojelun asiakaskohtaamisia kovasti jännittänyt opiskelija onnistuu harjoittelussaan.
Suonio haluaa myös valaa uskoa opiskelijoidensa ammatinvalintaan. He valmistuvat paineiseen työelämään, ja sosiaalityöntekijän ammatti on usein esillä julkisuudessa negatiivisessa valossa.
– Muistuttelen siitä, miksi opiskelijat ovat alalle halunneet; etteivät he antaisi negatiivisten asioiden latistaa omaa paloaan alan töihin.
Suonio on myös sosiaalityön tutkija. Alan tutkimuskin tarvitsee uusia osaajia, ja hän iloitseekin joka kerta, kun oma ohjattava innostuu kandityön ja gradun jälkeen jatko-opinnoista.
– Siinä on ehkä onnistunut tuuppimaan opiskelijan tutkimuksellista innostumista.
Korkeampi koulutustaso tarkoittaa korkeampaa talouskasvua
Suomessa on reilusti vähemmän korkeakoulutettuja kuin OECD-maissa keskimäärin. OAJ:n kesällä 2026 julkaiseman tutkimuskoosteen mukaan talouskasvu edellyttää koulutus- ja osaamistason nostoa. Korkeakoulutettujen määrän lisäämien on ollut monen hallituksen tavoitteena.
Mari Suonion mukaan on ilmiselvää, että opettajia tarvitaan enemmän, kun korkeakouluopiskelijoiden määrää lisätään. Tätä ajaa myös OAJ, jonka mukaan koulutuksen laadusta täytyy pitää kiinni opiskelijamäärien kasvaessa.
– Omalla alalla on ihan ok tilanne, ja opiskelijamäärän nosto on huomioitu opetusresursseissa, mutta on paljon aloja, joilla asiaa ei ole huomioitu, Suonio sanoo.
Hän korostaa, että mikäli opetusresursseja ei turvata, osaamistason nostosta tulee pahimmillaan näennäinen.
– Eli valmistutaan pienemmillä eväillä, mitä valmistuttaisiin, jos opetukseen olisi panostettu enemmän, hän summaa.
Korkeakouluissa kaivataan työrauhaa
OAJ:n mukaan sen eteen pitää tehdä töitä, että korkeakoulut ovat hyviä työpaikkoja ja houkuttelevat jatkossakin parhaita osaajia. Järjestö ajaa vakituisen opetushenkilöstön lisäämistä ja henkilöstön pedagogisen osaamisen vahvistamista.
Mari Suonion mukaan yliopisto-opettajien työhyvinvointia nakertaa työn ennakoimattomuus. Isoja, työmäärää lisääviä muutoksia voi tulla kesken vuotta. Päättäjiltä hän penää työrauhaa.
– Toivoisin selkeää korkeakoulupolitiikkaa, joka antaisi arvon opetukselle ja tutkimukselle niin, ettei muutoksia valuisi niin nopealla syklillä politiikasta käytännön tekijätasolle.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnista ei voi nipistää, jos halutaan saada heidät myös kouluttautumaan korkeammin.
Suonio haluaisi päättäjien ymmärtävän, että korkeakoulut eivät ole erillään muusta yhteiskunnasta. Nuorten jaksamisen ja mielenterveyden haasteet sekä lisääntyneet oppimisvaikeudet ja ohjaamisen tarve näkyvät myös Suonion arjessa.
Jos osaamis- ja koulutustasoa halutaan nostaa, lasten, nuorten ja perheiden tukeen pitää satsata. Suonio tarkoittaa esimerkiksi eriarvoisuuden ehkäisyä sekä oppilashuoltoon ja mielenterveyspalveluihin satsaamista.
– Lasten ja nuorten hyvinvoinnista ei voi nipistää, jos halutaan saada heidät myös kouluttautumaan korkeammin.
Käänteentekijä Mari Suonio
- Sosiaalityön yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella. Opettanut yliopistolla vuodesta 2007 lähtien.
- Varaluottamusmies, Itä-Suomen yliopiston opetusalan paikallisyhdistyksen puheenjohtaja, Yliopistojen opetusalan liiton hallituksen jäsen, OAJ-valtuutettu.
- Yhteiskuntatieteiden tohtori, pääaineena sosiaalityö.
- 47-vuotias, asuu Kuopiossa.
Teksti: Heidi Pelander, kuvat: Jarkko Mikkonen
